Meillä oli isämiehen kanssa treffit lauantai-iltana. Oli ihana pynttäytyä ajan kanssa, laittaa korkeat korot ja uusi mekko päälle.
Aloitimme iltaa pikkuruisessa, mutta tunnelmallisess italialaisrestaurant Comassa. Meillä on isämiehen kanssa tietyt ravintolasuosikit (esim. ensitreffipaikkamme New Bamboo House tai Mange Sud), joissa käymme säännöllisesti. Mutta usein haluamme testata, kulunaristeja kun olemme, ennen kokemattomia paikkoja. Helsingissä on se "paha" puoli, että valinnanvaraa on niiiin paljon. Usein turvaudummekin ystäviemme suosituksiin ja/tai Eat.fi arvioihin.
Coma oli todella positiivinen kokemus. Jo alkuruuat, gorgonzola-etanat ja bruscetta, maistuivat erinomaisille. Pääruuat, scampirisotto ja scampi-jättikatkaravunpyrstöpasta, olivat täydellisiä. Sen syötyäni huokaisin jopa tarjoilijallemme, etten ole ikinä syönyt yhtä hyvää pastaa. Aterian kruunasi paitsi erinomaiset viinit, mutta myös taivaallinen talon kakku ja creme brulee. Coma saa minulta suuret suositukset. Kaksi asiaa kannattaa huomioida, jos sinne haluaa syömään. Ravintolassa on laskelmieni mukaan vain 24 asiakaspaikkaa eli varaus on syytä tehdä hyvissä ajoin. Pöydän saattaa saada vielä samalla viikolla, jos tulee illallistamaan viideltä tai sitä ennen. Ravintolan pöydät ovat aivan vieretysten, joten mitään intiimiä illallista on Comasta turha odottaa. Mutta minusta tuntui, että samalla tavalla se kuului asiaan, kuin kauniit aterimet, käsinpuhalletut vesilasit, suuri määrä kynttilöitä ja erinomainen palvelu.
Vatsa täynnä oli hyvä jatkaa matkaa. Isämies pitää örinämusasta, ja minä vähän kevyemmästä, mutta meillä on myös muutama yhteinen suosikki. Yksi näistä on jo vuodesta 1996 estradeja kiertänyt a capella -yhtye Fork. Aleksanterin teatterissa pyörii heidän uusi show'nsa Electro Vocal Circus. Show ylitti taas odotukset (tämä on kolmas kerta, kun saamme nauttia Forkista livenä). Huikaisevaa ääniakrobatiaa, hillitöntä huumoria (yleisö ulvoi ääneen ja minulla on vieläkin vatsalihakset kipeinä), visuaalisuutta myöskään unohtamatta. Nautin sydämeni kyllyydestä aina, kun joku laittaa itsensä peliin täysillä. ISO respect. En suuremmin välitä Lady Gagasta, mutta kun Pokerface pääsi vauhtiin, pomppasin ylös penkistä muiden mukana tanssimaan ja laulamaan mukana. Jos teet sen virheen ;-), ettet mene/ pääse katsomaan heidän show'taan, katso se edes FST:lta uutenavuotena.
Huikea lauantai-ilta, joka sai fiiliksen kattoon, suupielet pitkäksi aikaa ylöspäin ja makuhermot hyrisemään. Saimme myös isämiehen kanssa rauhassa juteltua niistä elämän tärkeistä asioista, jotka arjen pyörityksessä uhkaavat unohtua. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!