Eka vs. toka

Mikä raskauksissa on erilaista, mikä samaa?

Vatsa
Vatsa on nyt aivan eri mallinen kuin Ainoa odottaessa. (Mitään kuvamateriaalia ei edelleenkään ole tulossa.) Silloin vatsa laajeni joka suuntaan ja oli sellainen laakea pallo. Nyt masu on terävämpi ja osoittaa suoraan eteenpäin. Vyötärön kohdallakin oli vielä pari viikkoa sitten sievät kurvit, kun esikoista odottaessa kurvit häipyivät jo aika aikaisessa vaiheessa unholaan. Vatsaan on molemmilla kerroilla kasvanut pöhköä haituvaa siten, että koko masu on vaalean karvoituksen peitossa (yöks). Onneksi on sentään vaaleaa. Ainosta linea negra tuli noin puolessa välissä ja hailakoitui noin kuukausi synnytyksen jälkeen. Nyt linea negrasta ei ole merkkiäkään. Mittasin muuten vyötärönympärykseni tässä eräs päivä. Mitta on kahta senttiä vaille sama kuin Kättärille lähtiessä 2011. Ei ihme, että masu tuntuu isolta...

Iho
Ainoa odottaessa ihoni voi tosi hyvin. Minulle luontainen kasvojen T-alueen rasvoittuminen väheni, näppylöitä ei tullut laisinkaan ja kirjava ihonvärikin tasoittui silminnähtävästi. Nyt iho kukkii, näppylöi, on kirjava ja kaikkea muutakin vähemmän kivaa. No, onneksi tämä on määräaikaista :-)

Veriarvot
Ainoa odottaessa jouduin rautakuurille. Silloin sama rautavalmiste, jota nyt yritin käyttää, veti vatsan silloin ihan ummelle ja jokapäiväisestä luumu- ja leseannoksesta tuli paras kaverini. Nyt sama "vatsaystävälliseksikin" mainostettu Obsidan taas vetää pakin ihan sekaisin. Pakko käydä apteekissa vaihtamassa valmistetta, en kerta kaikkiaan pysty syömään tuota enää. Suolistokrampit ja pakki sekaisin jatkuvasti. Ei kiitos, varsinkaan hellekeleillä. Jotakin on vain pakko syödä, että saisi hempan nousemaan nykylukemista (115) vähän ylöspäin. Se auttaisi olotilaan muutenkin, kun kaksi vuotta sitten, samoin kuin nyt, saan nauttia matalan verenpaineen "iloista". Sen sijaan matala hb-pitoisuus nostaa leposykettä lähes sataan lyöntiin minuutissa. Onneksi löytyi masullekin sopiva valmiste, Compiron. Suosittelen!

Vaikka lähtöpainoni on ollut molemmissa raskauksissa normaalipainon ylärajoilla, ei kummassakaan raskaudessa ole pamahtanut radi-diagnoosia. Onneksi. Olen nyt toista kertaa maha pystyssä keskittynyt syömään terveellisemmin kuin Ainoa odottaessa, jolloin lähdin kaikkien mahdollisten mielitekojen perään. Nyt pidän yhden herkkupäivän viikossa, se pitää päänikin kunnossa. Tämä on pitänyt painonnousunkin kohtuullisena.

Raskausvaivat
Ainoa odottaessa aloin nukkua rv15:n tienovilla kuin murmeli. Oli ihanaa vuosikausien unihäiriöiden jälkeen vihdoin nukkua, ilman lääkkeellistä apua. Nyt olen saanut vain haaveilla moisista unista. Ainoa odottaessa olin alussa toki väsynyt, mutta nyt väsymys oli kyllä ihan totaalisen ryydyttävää. Alkuraskauden illat menivät siinä, kun makasin silmät puolitangossa sohvalla, kun Isämies leikitti esikoista. Edelleen nukun järjettömän huonosti. Pitää yrittää nukkua edes sitten, kun Myttynen on ulkoistanut itsensä ja nukkuu suurimman osan vuorokaudesta.

Ainosta voin pahoin rv:lle 20. Sitten oli pari viikkoa keskiraskauden kivaa aikaa, kunnes ennakoivat, säännölliset, mutta kivuttomat supistukset alkoivat rv:lla 23. Sairaslomalle jäin rv:lla 30. Nyt voin pahoin 22 viikkoa. Supparit alkoivat jo viikolla 20 (jippiaijee, NOT!). Sairaslomalle jäin rv:lla 23. Ainoa odottaessa käsieni nivelrikko oli lähes oireeton, nyt kädet kipuilevat ja turpoavat jatkuvasti. Myös ranteeni turpoavat (mitä ei ollut aiemmin). Olen joutunut jo hylkäämään rannekellon, se kun ei mene enää kiinni tai jos menee, jättää hirveät rannut käteen. Vihkisormukseni on korulippaassa tallessa, sen kanssa en jaksanut enää taistella rv:n 23 jälkeen. Ainoa odottaessa jalkani eivät juurikaan turvonneet. Nyt varpaani näyttävät ylitäytetyiltä prinssinakeilta ja kauhukseni alesta löydettyjen ballerinojen sopiva koko oli 41 (entisen 39/40 sijaan).

Himotukset
Ainon kohdalla himoitsin sushia ja maksalaatikkoa. Kilttinä esikoisen odottajana en syönyt maksaruokia lainkaan odottaessani. Nyt maksaa tekee epäsäännöllisen säännöllisesti mieli ja kun tekee, syön surutta muutaman maksamakkaravoileivän. Nyt himoitsen paprikaa, vesimelonia, kirsikkatomaatteja ja jäätelöä. Pääasia, että suurin osa himotuksistani on terveellisiä.

Sukupuoli
Ainoa odottaessa "tiesin" raskaustestin kahden viivan tehtyäni, että tyttö tulee. En osaa vieläkään eritellä, mistä tuntemus noin vahvana kumpusi, mutta olin asiasta täysin varma. Nyt toisella kertaa en ollut asiasta varma ja pitkään puhuimme tulokkaasta "vain" vauvana. Noin raskausviikolla 15 näin unen, jossa laitoin synnytyssairaalassa pienelle pojalle vaippaa. Mietin herättyäni, oliko kyseinen uni mahdollisesti enneuni (joita olen nähnyt aiemminkin). Kun rakenneultrassa selvisi, että tulokas on mitä ilmeisemmin poika, tuntemukseni vahvistui. Nyt on ollut helppo puhutella maha-asukkia pikkuveikkana (joksi myös Aino häntä kutsuu). Vaikka sukupuolella ei ole muutoin isommin väliä minulle tai Isämiehelle, olen kuitenkin onnellinen, että poikavauva tulee perheeseen jatkamaan harvinaisen sukunimemme kantamista. Ajatuksissani kutsun pikkuveikkaa jo hänelle tulevalla etunimellä, vaikka nimen aiomme paljastaa vasta nimiäisissä.

Tunteet
Ainon kohdalla olin herkempi mitä tässä raskaudessa. Itkeä pillahdin itkemään ihan mitättömistä asioista, nyt olen (miehen mielestä) vain kestosti pahalla tuulella :-) Olen varmempi itsestäni ja tuntemuksistani, enkä jokaista kipua tai tuntemusta säikähdä. Osaan myös vaatia neuvolalta palvelua (vaikka muuten olen arka vaatimaan itselleni mitään). Ekassa raskaudessa kuljin koko matkan vaaleanpunaiset prillit kasvoilla. En osannut pelätä mitään, en keskenmenoa, en kohtukuolemaa, en mitään. Nyt, kun matkaan on tarttunut paitsi tietoa ja kokemuksia, mutta myös tuttuja, joilla raskaus ja/ tai synnytys ei ole mennyt niin kuin Strömsössä, on alkanut itsekin pelätä, että voiko toisellaKIN kerralla kaikki mennä hyvin ja voiko meille käydä niin hyvin, että saisimme KAKSI tervettä lasta?

Synnytys
Ainohan syntyi kiireellisellä sektiolla rv35+4. Nyt, kun ne viikot lähenevät, en voi olla miettimättä, milloin pikkuveikka mahtaa tahtoa katselemaan maailmaa vatsanahkan tältä puolen. Samoin mietityttää se tapa, millä hän maailmaan tulee. Aino kun majaili viimeiset kaksi kuukautta syvällä lantiossa raivotarjonnassa. Pikkuveikkansa taas on mieltynyt vakaaseen perätilaan.