Siisti koti.
Aivan eri merkitys lapsellisille on aivan eri kuin dinkkupariskunnille. Kun tulee tekstari tai soitto: "olemme tässä nurkilla, voimmeko tulla piipahtamaan vartin päästä" aiheuttaa ehkä saman reaktion "miten pikasiivota koti järjestykseen". Mutta se, mitä pikasiivous tarkoittaa, on totaalisen erilaista. Dinkku oikaisee kiiltävällä sohvapöydällä olevat sisustuslehdet suoraan, nostaa espressokupit pöydältä tiskikoneeseen ja kohentaa pöydällä olevaa kukka-asetelmaa. Mammamallinen yksilö tyrkkää pahimman kenkävuoren eteisen vaatekaappiin ja toivoo, ettei tulijoilla ole takkeja mukanaan. Eteisen lasten naulakon lattialla majaileva vaatekasa nousee äkkipikaa takaisin naulakkoon. Sitten katsaus olohuoneeseen. Ruokapöytä näyttää siltä, kuin sillä olisi ollut hiirten (tai vähän isompien otusten) ruokaorgiat. Rätti käteen ja ainakin pahimmat roiskeet pois. Eihän lattialla ole käytettyä vaippaa tai ruokapöydän alla aamupuuron viimeiset rippeet? Onko omassa tai lapsen naamassa tai vaatteissa ruoanjämiä? Ja ne 1348 lelua, jotka majailevat lattialla, saavat pikakomennuksen laatikkoon tai lentävät vanhempien makuuhuoneen suljetun oven taakse. (P.S. Ihmetteletkö usein, miksi juuri vanhempien makuuhuoneen ovi on meidän huushollissamme kiinni? Nyt tiedät miksi.)
Mukava auto.
Dinkkupariskunnan unelma-auto lienee tilava katumaasturi iPhone-telakalla, automaattisella ilmastoinnin säädöllä ja peruutustutkalla. Lapsellisten paras auto on se, johon mahtuu sekä turvakaukalo että turvaistuin, jossa on tarpeeksi turvavälineitä ja jonka joku muu, kuin sinä, siivoaa säännöllisesti.
Mulla on vähän tukkoinen olotila.
Dinkku painaa ympäripyöreää päivää töissä, vaikka pää kainalossa. Ei sentään, mutta itsekin tunnustan tehneeni ympäripyöreää lenssun vaaniessa olkapään takana. Tämä siis aikaa ennen lasta.
Lapsellisilla tauteja piisaa senkin edestä. Ja sairasta lastahan ei saa viedä hoitoon. Toissakevään saldoomme kuuluu 12 viikkoa kestänyt lenssuaalto, joka kaatoi lapsen petiin muutamaa tervettä päivää lukuun ottamatta kolmeksi kuukaudeksi. Korvatulehduksilta on meidän huushollissamme kahta lukuun ottamatta (kopkop) vältytty. Ja auta armias, jos olet lapsen kanssa yhtä aikaa iki-ihanan ystäväisemme Noron kourissa.
Stressiä pukkaa, tosi paljon tekemistä tällä viikolla
Dinkku on sitoutunut työn ulkopuolellakin hoitamaan yhtä sun toista luottamustointa tai harrastusta. Maanantaina bodypump ja spinning (joista ei millään voi olla pois), tiistaina kaksi dedistä ja kolmas keskiviikkona, keskiviikkona tiimin kehittämispäivä, jossa olen luvannut pitää luennon aiheesta itsetuntemus, torstaina taloyhtiön kokous, jossa päätetään putkarista, ja loppuviikostakin kalenteri buukkaa punaista.
Lapsellinen toistaa kaavaa: lapsi hoitoon-töihin-lapsi hoidosta-pyykkää-siivoa-leikitä-kokkaa-nukuta-syötä-lapsi hoitoon-töihin-lapsi hoidosta-pyykkää-siivoa-leikitä-kokkaa-nukuta. Oli arki tai pyhä.
"Mennäänkö lauantaina syömään?"
Dinkku ehdottaa aikaa lapsen nukkumaanmenon jälkeen.
Perheellinen ehdottaa: sopisiko brunssi esim. klo 11 tai sitten ruoka päiväunien jälkeen? Mieluiten paikassa, jossa on lapsille leikkinurkkaus ja jossa tarjotaan myös lapsille sopivaa ruokaa?
Mulla ei ole mitään päällepantavaa.
Dinkku tuskailee vaatekaapillaan: Siis oikeasti, mulla ei ole mitään päällepantavaa. Siis sellaista, jota en olisi käyttänyt töissä kuukauden aikana jo neljästi, johon en olisi jo kyllästynyt tai sopisi mun tämänhetkiseen feng shuihin.
Perheellinen huokaa samaisessa tilanteessa: Löytyisikö vaatekaapista edes joku kolttu, joka istuisi edes jotenkin tissien, mahan ja/tai persuksen kohdalta. Ja jossa ei olisi pieniä sormenjälkiä tai ruokatahroja ja jota ei tarvitsisi silittää?
Lapsiystävällinen koti
Dinkun mielestä lapsiystävällisyyteen riitää, että lapselle on tarjota maitoa ja lapsi voi katsoa Youtubesta Maisaa.
Perheellisen mielestä lapsiystävällisessä kodissa on jotakin, jolla lapsi voi leikkiä (edes kynä ja paperia), mitään särkyvää tai arvokasta ei ole alle metrin korkeudella, huushollista löytyy syöttötuoli, lattialla ei ole villa/plyyshi/tai muutenkaan "ei vesipesua" -mattoja, ja huushollin omistajilta löytyy terve asenne kaikkeen koskevaan ja sotkevaan minitornadoon.
Mua väsyttää.
Dinkku valittelee väsymystään, kun dedikset painavat päälle, mutta mistään vapaa-ajan harrasteesta tai luottamustoimesta ei voi luopua.
Perheellinen venyttelee leukapieliään, kun yöllä piti nousta yli tusinan kertaa yskivän/ itkevän lapsen luokse ja aamuherätyskin tuli jo neljältä.
Kuulostiko yhtään tutulta?
Heheh, hyvä postaus! :-)
VastaaPoistaAllekirjoitan!