En ymmärrä

Suurimmaksi osaksi ajasta tunnustaudun olevani suvaitsevainen ja avarakatseinen. Hyväksyn eri tavalla asioista ajattelevat ja toisin elävät. Kuten olen aiemminkin sanonut, perhe-elämä on täynnä haastavia valintoja ja kukin perhe joutuu tekemään omat ratkaisunsa.

Mutta on tiettyjä juttuja, joita en ymmärrä.

1. Pyörällä ajo lapsi kantorepussa ja/tai kypärättä
Asuinalueellamme ajaa äiti, joka samalla pitää pientä lastaan kantorepussa. Se näyttää todella pahalta, enkä uskalla edes ajatella, kuinka lapsen kävisi, jos äiti esim. kaatuisi tai kolaroisi auton kanssa.

Juuri äsken ikkunamme alta pyöräili äiti ehkä kuusi-seitsemänvuotiaan tyttärensä kanssa. Olen nähnyt heidät aiemminkin. Se, mikä tässä kaksikossa pistää silmään on se, ettei kummallakaan ole pyöräilykypärää. Äiti näyttää tyttärelleen todella huonoa esimerkkiä olemalla itse ilman kypärää, ja jos tuon vielä antaisi anteeksi, sitä en anna, ettei lapsella ollut kypärää. Pää on kuitenkin ainutkertainen kapistus ja vaikka sitä suojaa meikäläisen tapauksessa aikamoinen umpiluu, on se kuitenkin sen verran kallisarvoinen, etten jätä kypärää kotiin edes viiden minuutin pyöräilymatkalla. Etenkin, kun tänä päivänä olisi tarjolla esim. jotakin näin houkuttelevaa pään suojaksi:

Kuvat: www.sawakofuruno.com ja www.nutcasehelmets.com 

2. Lapsenroikotin
Kun on oikeasti olemassa ja saatavilla tietoa ergonomisista kantovälineistä, jotkut silti kantavat lastaan mm. BabyBjörnin kaltaisissa rintarepuissa, joka ei ole kantamisen kummallekaan osapuolelle miellyttävä kokemus. (Testattu on.) Eniten harmittaa se, että vanhemmilla on oikeasti halua ja tahtoa kantaa lasta, mutta ovat jostakin syystä valinneet lapsenroikottimen. Ja BabyBjörn kehtaa vielä markkinoida tuotettaan sellaisilla ylisanoilla kuin "Säädöt tekevät tästä rintarepusta oikean ergonomisen ihmeen."