Kaksiveesynttärit takana

Huhheijaa, nyt kaksivuotissynttärit takana. Tuntuu hurjalta ajatella, että tuosta sydämeni alla kasvaneesta solurykelmästä on kasvanut jo noin iso ja ihana tyttö. Ja että nyt mennään jo kohti kolmatta syntymäpäivää!

Kuten lauantaina postasinkin, leipomuksista meinasi tulla katastrofi, mutta sain sitten uuden kauppareissun jälkeen loihdittua kuitenkin vieraille herkkuja pöytään. Nyt sain tehdä vielä tarjottavat oman mieleni mukaan. Ensi vuonna todennäköisesti tulee tytöltä jo toive, mitä pöytään laitetaan. Tässä vielä kuvamateriaalia pöydän antimista.

Tein kaikki leivonnaiset gluteenittomina, jotta Ainokin pääsisi niitä maistamaan. Ylhäällä etuajalla juusto-kinkkupiirakka, taka-alalla kasvispiirakka (hiukan reseptiä modaten). Alkuperäinen resepti Pörden elämää -blogista. Kasvispiirakkaan tuli kesäkurpitsaa, sipulia, paprikaa ja salaattijuustoa sekä Pirkan salviatahnaa.

Makeat herkut olivat kaksi erilaista juustokakkua, ylemmässä kuvassa Kinuskikissan jogurttijuustokakku. Vaihdoin lakkahillon rakastamaani Lemon curdiin. Alempi kakku on Pellavasydämiä -blogista, jossa valkosuklaa vaihtui lennosta tummaksi suklaaksi.

Kovin hitti taisi olla pienten vieraiden mielestä kuitenkin macaronsit. Suosittelen lämpimästi tutustumista K-ryhmän kaupan pakastealtaaseen, josta nämä herkut kävimme noutamassa.

Oli ihanaa, kun tupa oli täynnä rakkaita vieraita. Harmiksemme muutama ihana ystävä joutui perumaan tulonsa, mutta ei se menoa haitannut. Ihana blogisisar Eevi tuli paikalle hurmuri-A:nsa kanssa, vaikka oli rehkinyt töissä jo ennen juhlia pitkän päivän ja myöhemmin illalla palasi vielä hakemaan miestään lentokentältä. Iso respect, erityisesti siitä, miten hän jaksoi tulla juhlimaan rakasta tytärtämme ja miten raikkaalta hän näyttikään työpäivän jälkeen!

Minulla oli myös iso ilo tavata henkilö, josta olen kyllä kuullut paljon (pelkkää hyvää, tottakai), mutta jota minulla ei ole vielä ollut mahdollisuus tavata livenä. Kyseessä oli Lapsellista-blogin Annan mies H. Aivan huipputyypiksi paljastui hän. Olivatpa mukana hurmaavakiehkurainen Helmi ja potra pikkuveikka Armas, joka on kertakaikkiaan rutistettavan ihana. Kun vieraina on lapsia, ei pikkukolhuilta vältytty ja kukin lapsista taisi käydä vuorotellen hakemassa vanhempansa sylistä lohtua rajujen rakkaudenosoitusten jälkeen. Lapset tuntuivat viihtyvän yhtä hyvin kuin vanhemmatkin vieraat, josta olen iloinen.

Aino ja Helmi tutkimassa lahjaksi saatua kirjaa, josta kuuluu maatilan eläinten ääniä. 

Oli mahtavaa, että omalla kotisohvallani oli rinnakkain kaksi lempibloggariani, joihin on ollut ilo tutustua ja joiden kanssa tuttavuus on syventynyt ystävyydeksi. Olette ihania, Anna ja Eevi! Olen todella onnellinen, että aikoinaan vauvamuistojen talteenkirjoittamiseksi aloittamani blogini kautta olen elämääni saanut näin upeita ihmisiä.

Vaikka olen vannonut, etten esittele masukuvia blogissani, tässä vielä masukollaasi eiliseltä. Mustakolttuinen, ihanan kompakti masu kuuluu serkulleni, jonka laskettu aika on aivan parin viikon päästä. Omani tuntuu nyt jo aikamoiselta pallolta ja kauhunsekaisella jännityksellä odotan, mihin mittoihin se mahtaakaan vielä paisua.

Täysi kellonympäys lauantaina huhkimista ja eilinen valmisteluita ja vieraiden kanssa seurustelua veti kyllä tästä mammasta mehut siten, että tänään en tee tasan muuta kuin huilaan. Ihan hirveä, krapulamainen olotila!! Mutta kiitos ja kumarrus kaikille vieraille käynnistänne ja ihanista lahjoistanne. Olette rakkaita!