Kypsä, kypsempi, kypsin

Alan olla ihan kypsä tähän raskauteen. Tai korjataan, en ole kypsä raskauteen. Nautin Myttysen liikkeistä masussa, vaikka se välillä kipeää tekeekin.

Mutta en vaan jaksaisi näiden raskausvaivojen kanssa enää. Ja nyt sentään mennään vasta viikolla 31+. Ärh. Matala verenpaine on palannut ilokseni. Yksi ilta oli niin paha olo, että oli pakko vain maata sohvalla. Ei ihme, mittari näytti lukemaa 104/44. Olen nyt yrittänyt nostaa sitä lipittämällä natriumpitoista kivennäisvettä ja syömällä salmiakkia. Nyt on asiat tosi huonosti, kun salmiakkikin alkaa tökkiä.

Eilen kaupungilla käydessäni supisti aika tuntuvasti ja samaan aikaan Myttynen painoi itsensä kohdun seinämää vasten. Oli lievästi sanottuna tukala olo. Vaapuin portaita alas ja vastaani tuli viisi - kymmenen vuotta vanhempi nainen kuin minä. Hänen katseensa huokui: "Been there, done that, koita kestää". Tyydyin hymyilemään väkinäisesti takaisin. Ilmeisesti näytän myös muiden silmissä vaivaiselta, kun eilisellä reissulla minulle avattiin jatkuvasti ovia. Tai sitten kaikki luulevat, että synnytän siihen paikkaan, jos joku ei pidä minulle ovea auki. En toki valita tällaista palvelua.

On se jännä, miten joillakin raskaus on sitä hehkeintä aikaa elämässä. Kaveripiiriini kuuluu muutama tällainen. Mutta kohtuuden nimessä, onneksi on myös niitä, joiden kanssa voin jakaa näitä ei-niin-hehkeitä-olotiloja. Koitan tsempata itseäni: "jaksa vielä vähän".

Tänään alkaa Ainolla ja Isämiehellä kesäloma! Jipii. Lomasuunnitelmia on, mutta niiden toteutus selvinnee ensi viikon lääkärineuvolassa, että mitä hän antaa luvan tehdä.

Mietin ensin pääni puhki, mitä ostan hoitotädille kiitokseksi kuluneesta hoitovuodesta. Olemme olleet häneen niin tyytyväisiä, että halusin muistaa häntä jollakin. Tavaralahja olisi riski, koska en tunne hänen makuaan. Päädyin sitten luomuherkkukorin, jossa on mm. ohraleipää, goudaa, palvikinkkua, servettejä, lettujauhoja, vadelmahilloa, pikkuleipiä, lehtikuohua ja mansikka-raparperimehua. Toivottavasti kori tuo hänelle iloa.