En tiedä, mikä tuota meidän 9kk tyttöstä taas riivaa. Eroahdistus on taas nostamassa päätään. Heti, kun mamma katoaa näkyvistä, alkaa tyttö ulvoa kuin hyeena. Ja se ei ole mitään miellyttävää kuultavaa. Tänään tyttö on itkenyt useamman tunnin, vaikka on minun sylissäni. Aivan, kuin häntä koskisi johonkin. Ikenet pullottavat. Mutta niin ne ovat tehneet viimeiset kaksi kuukautta, eikä hampaita ole vieläkään.
Viime yötkin ovat olleet kovin levottomia. Osasyynä on varmasti uudet opitut taidot. Ryömiminen on nyt kova sana, samoin konttausasennon harjoittelu ja isojen huonekalujen heiluttelu. Pari yötä sitten sain tassutella neitokaista kahdeksan kertaa. Silloin hän söi ainoastaan kerran, eli muut kerrat olivat vain rauhoittelua. Alan taas olla aika väsynyt, samoin Iso Rakas, joka on poikkeuksellisesti herännyt myös viime öiden ähinöihin. Haaveilemme, että kun lähdemme mummien kanssa mökille pääsiäiseksi, että mummit hoitaisivat tyttöä yhden yön, ja me saisimme nukkua keskeytyksettä. Saa nähdä, jääkö vain haaveeksi. Haaveilen myös siitä, että tyttö nukkuisi pidempään kuin puolen tunnin pätkiä päivällä. Että edes silloin saisin levättyä. Tai edes tehtyä jotakin. Itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!