Olen aina ollut huono tekemättömyydessä. Jaksan kyllä katsella kohoavaa pyykkivuorta tai nurkissa hiipiviä villakoiria. Siitä ei ole kyse. Olen nyt muutamana päivänä joutunut soittamaan esim. terveydenhoitajallemme ja vakuutusyhtiöön. Auta armias, kun minun pitää odottaa puhelimen päässä. Pohjola on onneksi hoitanut asian fiksusti ja sinne voi jättää soittopyynnön. Ja sieltä oikeasti soitetaan takaisinkin, jopa parin tunnin viiveellä!
Mutta että pitäisi vain seistä puhelin kädessä, kuunnella jotakin kamalaa kasarihittiä, olla menettämättä päreitään, kun kuulee viidettäkymmenettä kertaa kuulee fraasin "kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja". Ja kun jonottaa kännykällä, ei voi oikein tehdä mitään samalla. Kassajonokin tuntuu aina pysähtyvän, kun minä saavun sen jonon hännille. Kun ei siinä voi tehdä mitään. Tai kyllähän minä kuikuilen naapurin ostoskärryyn ja sitten harmittelen, kun naapurilla on paljon kivemman näköiset ostokset kuin minulla. Miksi minä en tajunnut ottaa sitä mainostettua uutuusjuustoa kokeiluun? Ai, oliko täällä tuokin tarjouksessa?
Nuo tylsät odottamishetket on pelastanut älykännykkä. Sillä surffaaminen on tosin vaarallista. Useammin kuin kerran on bussi meinannut ajaa ohitseni, kun olen lentänyt kännykän avulla sosiaalisen verkostoni saloihin. Juuri, kun olen lukemassa, miten ystäväni unelmatreffeillä meni, meinaa bussi hurahtaa ohitseni, ja sitten vimmatusti viittomalla saan sen viime tingassa ottamaan minut kyytiin. Tai olen vähällä liukastua, kun en huomaa pääkallonpaikkaa kadulla. Tai auto meinaa ajaa päälleni, kun luen uusimpia uutisia. Tekemättömyys on vaarallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!