Kymmenen asiaa

Lupasin edellisessä postauksessa kertoa kymmenen randomia asiaa itsestäni.

Olen addiktoitunut blogeihin.
Olen kerännyt Googlen syötteenlukijaan rikollisen määrän blogeja. En pysty edes seuraamaan kaikkia niitä ja nyt olenkin tehnyt karsimistyötä. Listalle jäävät vain lempparit, joista voin kertoa lisää, jos te lukijat haluatte niistä kuulla.

Minulla on diagnosoitu unihäiriö.
Äitini ihmetteli, kun jo lapsena nukuin todella huonosti. Ensimmäisen kokonaisen yön nukuin neljä- ja puolivuotiaana. On siinä ollut äidillä kestämistä. Etenkin, kun siihen yhdistää ylivilkkaan, temperamenttisen luonteen.
Aikuisiällä olen pärjännyt asian kanssa, kun on ollut pakko. Pahimmillaan olen nukkunut kolmetuntuisia öitä kuukausia. Anoppini vinkkasi minulle unihäiriöklinikasta, jossa kävin kolme vuotta sitten. Kaikenkattavissa tutkimuksissa selvisi, että en ole vain kuvitellut, että nukun huonosti, vaan minulla on oikeasti aivojen sähkötoiminnassa häiriö, joka häiritsee untani. Onneksi unihäiriötäni voi hoitaa melatoniinilla, enkä tarvitse sen voimakkaampia troppeja.

En ole koskaan ollut humalassa tai krapulassa.
En ole absolutisti, mutta en ole koskaan nähnyt mitään hohdokasta kännissä olemisessa, saati sitten seuraavan päivän olotilassa. Mieluummin juon muutaman lasin viiniä tai skumppaa, mieluiten aitoa shampanjaa. Hauskanpito ilman viinaa onnistuu loistavasti. Edellämainittuun aivosähkötoiminnan häiriöön on hyvä vedota tässäkin :-)

Saan päähänpinttymiä
Kun luen jostakin kiinnostavasta asiasta, gooletan ja tutkin siitä KAIKEN mahdollisen internetin syövereistä löytyvän tiedon. Oli kyse sitten turvaistuimista tai matkarattaista, säänkestävistä ripsiväreistä ja uusista poskipunista tai uusista tuotteista ruokakaupassa. En luovuta ennen kuin olen tutkinut asiaa. Sitten pitääkin jo päästä hipelöimään tuotetta livenä. Mutta yhä useammin tuote jää kuitenkin kauppaan. Totean, "onpa ihana, kaunis, ihana", mutta en tarvitse sitä ollakseni onnellinen. Nuo päätökset jättää monet hinkumani tuotteet kauppaan on tehnyt minulle todella hyvää.

Katson vähän tv:tä.
Olen ihan pihalla siitä, mitä tv:stä tänä päivänä tulee. Tykkään katsoa dokumentteja ja luonto-ohjelmia ja TV1:n lauantai-ilta on meidän perheen suosikki. Ensin Avara luonto ja sen perään laadukasta brittidokkaria. Frasierista tykkään, samoin Sydänäänistä. Sen sijaan tosi-tv saa niskavillani pystyyn. En ole katsonut esim. BB:tä koskaan edes kokonaista jaksoa.

Minulla on viestinnän maisteriopinnot kesken.
Minulla on kaksi tutkintoa jo takana. Viestinnän maisteriopinnot jäivät kesken, kun muutin töiden perässä Tampereelta Helsinkiin. Sen jälkeen työelämä on vienyt sellaisella haipakalla, että opinnot ovat jääneet. Ne kolkuttelevat jatkuvasti mielessäni ja teen ne valmiiksi. Aikataulusta en osaa vielä sanoa. Tarkoituksenani oli kirjoittaa isoa G:tä mammalomalla, mutta kun tyttö nukkuu yleensä vain puolen tunnin päikkäreitä, suunnitelmastani ei tullutkaan mitään.

Rakastan hyvää ruokaa.
Se ei ole yllätys kenellekään minut tuntevalle ja se näkyy (valitettavasti) myös ulkomuodostani. Hyvä ruoka on mielestäni yksi elämän isoja iloja. Onneksi rinnallani on mies, joka myös tykkää hyvästä ruuasta.

Haikailen vieläkin maailman parhaan jumppaopen perään.
Kävin Tampereella asuessani kuntokeskus Albatrossissa kolmesta kuuteen kertaa viikossa. Kävin pääasiassa tanssillisilla tunneilla. En valitettavasti muista enää ohjaajan nimeä, mutta hänen tunneillaan oli aina mahtava meininki. Hymy kasvoilla ja tutina jaloissa kesti pitkään vielä tunnin jälkeenkin.

Pelkään pimeää.
Pahin pelkoni on jo hellittänyt, mutta silti pelkään pimeää. Tämä sai alkunsa lapsuudesta, kun eräs serkuistani pelästytti minut pilkkopimeässä mökin eteisessä pahanpäiväisesti.

Minulla ei ole isää.
Sanoin näin jo lapsena ja sanon niin edelleen. Isäni (jos häntä sellaiseksi voi edes kutsua, kun hän katosi elämästämme, kun sai kuulla, että äitini on raskaana) ei ole koskaan ollut minusta kiinnostunut. Olemme äitini kanssa eläneet rikasta elämää kahdestaan, enkä ole isääni koskaan elämääni kaivannut. Koen haikeutta, kun lapsellamme ei ole isoisää (mieheni isä kuoli muutama vuosi sitten), mutta koen paremmaksi, että ilman isoisää, kuin kelvottoman version kanssa. Olen aika ankara tässä asiassa, enkä ottaisi isääni enää elämääni, vaikka hän joskus vielä haluaisi olla osa sitä. Liian monta vuotta on kulunut jo.