Netin syövereistä löytyi taas tänään kaksi hyvää juttua. Ensin löysin Helistimestä jutun Näin ikävästi lastenhoito-oppaat vaikuttavat äiteihin. Sitten mammakaverini vinkkasi Mistä on hyvät äidit tehty -jutusta.
En raskausaikana kovinkaan paljon lukenut lastenhoito-oppaita. Ajattelin jo silloin, että terveellä järjellä pääsee pitkälle. Lastentarhanopettaja-kummitätini kantoi meille kilotolkulla lastenkasvatusoppaita. Olen paria tiiliskiveä selannut muutaman kerran, mutta todennut, että eivät ole meidän juttu. Monessa oppaassa huudetaan, että tietyn ikäisen lapsen pitää osata tiettyjä juttuja ja kaikki on kovin, kovin mustavalkoista. Yhdessä jopa ehdotettiin roikottamaan puolivuotiasta pää alaspäin sylissä, näin motoriikka kehittyy. Juu, en todellakaan ole roikottanut lastamme pää alaspäin. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään. Pahinta opusten selaamisessa oli se, että ne olivat kovin ristiriidassa keskenään ja niiden lukemisesta seurasi vain hämmennys.
Minua harmittaa, etten ennen synnytystä lukenut Elina Tanskasen kirjaa Jetlagissa. Kirjan kirjoittajakin ahdistui vauvavuoden aikana joka puolelta satelevista hyvää tarkoittavista, mutta ristiriitaisista neuvoista. Toipuakseen lainsuojattomasta olostaan hän päätti kirjoittaa vauvaoppaan, jossa suositukset ovat vain suosituksia ja jossa usutetaan toimimaan rohkeasti omien arvojen mukaan. Jetlagissa on hatunnosto omannäköiselle, ikuisesti keskeneräiselle vanhemmuudelle sekä vauvoille, jotka kasvattavat ja hoivaavat vanhempiaan vähintään yhtä paljon kuin vanhemmat heitä.
Elina paitsi kirjoittaa hyvin, antaa rohkeutta toteuttaa vanhemmuutta oman näköisenä. Itse olen kirjan antamalla rohkeudella väittänyt vastaan muun muassa yli-innokkaalle mummille sanomalla: meidän perheessä asiat tehdään näin, sinun on parempi kunnioittaa sitä. Innolla odotan Elinan seuraavaa kirjallista tuotostaan, jota pääsen jo etukäteen vilkaisemaan.
Maaret Kallion kirjoittama kolumni sai kyyneleet silmiini. Olen ollut viime päivinä vähän herkillä. Kahdeksan viikon sairasteluputki alkaa todellakin käymään korvien väliin. Arki puuduttaa, jumittaa, muuttaa optimistinkin mielen harmaammaksi, päivät tappavan tylsiksi ja pinnan räjähtävän lyhyeksi. Etenkin Maaretin viimeiset lauseet koskettavat: "Mistä on hyvät äidit tehty? Levosta ja lempeydestä, suukoista ja halimisesta. Omasta hyvinvoinnista ja omannäköisestä elämästä." Suosittelen lukemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!