Karmealta tuntui, kun tänä aamuna herätyskello soi klo 6. Sitä ennen olin tosin ollut jo selkäkivun kanssa hereillä yli tunnin. Selkä mokoma kun on tulehtunut. Onneksi on edelliskerran vahvoja lääkkeitä jäljellä, joilla yrittää hoivata sitä kuntoon. Uskallanko julistaa, mutta uskon nyt vihdoin, että meidän kahdeksan viikkoa kestänyt megalomaalinen tulehduskierre olisi päättynyt!!
Syy tuohon aikaiseen herätykseen oli silmäpolin aamuaika. Sinne jouduimme, kun kahdeksankuukautisneuvolan lääkärin mukaan tytön toinen silmä karsastaa. Karsastaa in my ass, sanoin jo silloin, mutta hän halusi meidät välttämättä sinne lähettää. No, kiltisti kävimme tutkimuksissa. Lääkäri oli tosi huolellinen, tutki tarkkaan ja totesi sen minkä mekin tiesimme, tyttösen silmät ovat molemmat täysin normaaleja, eikä merkkiäkään karsastuksesta ole.
Neiti oli lääkärin tutkiessa itse aurinko. Yleensä kuulemma lapset protestoivat tutkimuksia, mutta tuntui, että mitä enemmän lääkäri tutki, sitä innokkaampi neitosemme oli. Sen verran hän varoitteli, että tyttönen tullee saamaan kekkulat nenälleen. Sekään ei meille ollut mikään yllätys, onhan kaikilla neljällä isovanhemmalla ollut lasit nenällään, samoin meillä M:n kanssa. Mutta pieni ehtii todennäköisesti kouluikään, ennen kuin ensimmäiset lasit tulee ostaa. Sitä iloitsen, että nyt on sentään, mistä valita. Silloin, kun minä sain ensimmäiset lasini vuonna miekka ja kirves, oli kehyksissä tasan kolme vaihtoehtoa, josta valita.
Silmälääkäristä ulostauduttuamme tepsuttelimme keskustaan. Valittelimme kurjaa räntäsadetta (joka myöhemmin muuttui vesimuotoiseksi) ja totesimme yhteen ääneen, ettei maaliskuun tässä vaiheessa tarvitsisi enää sataa räntää. Sitä on tälle talvelle riittänyt muutenkin ihan kylliksi. Keskustassa kävimme nautiskelemassa valmiista lounaasta ja Valrhonan ihanista suklaaherkuista. Suosittelen lämpimästi.
Sitten teimme pahan erheen, erehdyimme keskustan Sokokselle 3+1 -päivien ryysikseen. No, pitkät hermot omaava siippani ei ollut ryysiksestä hyökkäysvaunujemme kanssa moksiskaan, vaikka kuulemma sai kanssakulkijoilta paheksuvia katseita. Hän vain irvisteli takaisin. Ihana mies! Minä löysin etsimäni kevättakin, jippiaijee.
Kotiintultuamme sain jonkin tilapäisen mielenhäiriön ja kävin läpi koko vaatevarastoni. Kyllä, kokonaan. Oli siinä urakkaa, mutta nyt olohuoneemme nurkassa on kaksi äitiyspakkauslaatikollisen verran vaatteita odottamassa äitini ja kummitätini sovituskäyntiä. Se, mitä heiltä jää, lähtee kierrätykseen, joko nettikirpparille tai UFF:lle. Tuntuu vapauttavalta luopua ylimääräisistä vaatteista, jotka vain lojuvat hyllyillä, eikä niitä tule käytettyä. Projektia on tarkoitus jatkaa kaiken muunkin ylimääräisen tavaran karsimisella.
Nyt kelpaa herkutella kylmäsavulohi-tuorejuusto-rucolapastalla ja Valrhonan praliineilla. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!