Kylläpä oli kiva viikonloppu, kun piiiitkästä aikaa pääsi ihmisten ilmoille. Kävimme kunnolla ostoksilla ja kotikin sai lisää säilytyskalusteita. Viikonloppu huipentui anoppilan erinomaiseen lounaaseen ja siihen, että ostaja tuli noutamaan kaksi huuto.netissä huutamaansa tavaraa meiltä pois lattiatilaa viemästä.
Teimme nyt illalla päivähoitohakemuksen. Apua, minne aika katoaa? Hirvittää tosi paljon. Ajatus siitä, että neitokainen lähtee hoitoon viiden kuukauden päästä. Jollekin vieraalle. Apua! Ajatus tuntuu jotenkin tosi pahalta, mutta onhan tässä aikaa totutella ajatukseen ja viisi kuukauttakin on pitkä aika. Toisaalta, voihan olla, ettei Aino menekään hoitoon elokuussa, vaan jään vielä määräämättömäksi ajaksi kotiin.
Huhtikuussa alkava isäkuukausi, jolloin minä siis taivallan taas kohti itä-Berliiniä (a.k.a. itä-Pasilaa), on pikemmin kuin arvaankaan. Isäkuukausi antaa minulle aikaa miettiä, haluanko palata töihin vai en. Suuri kysymys on yksikkömme esimiestilanne ja ilmapiiri, josta olen TODELLA huolissani. Mutta en suostu murehtimaan asiaa vielä. Vasta 22.4. illalla, jolloin varmaankin jännitän seuraavan päivän töihinpaluuta niin paljon, etten saa illalla edes unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!