Sekalaisia aatoksia

Tänään, kun kävin katsomassa ystäväni ihanaa vastasyntynyttä, tajusin, että meidän tyttö on on nyt ollut pidempään vatsanahkan ulkopuolella kuin sisäpuolella. Huimaa, miten aika juoksee. Mutta tuo vastasyntynyt. Kuinka pieni ja suloinen hän olikaan! Katsoin aiemmin päivällä kaupassa koon 50 bodeja ja totesin, että "nämähän ovat nukenvaatteita". No, kun näin tämän vastasyntyneen ihanuuden, totesin, että olisi se body ollut ihan sopiva. Ja mielessäni jankutti vain yksi ajatus: "Aino ei ole ikinä ollut noin pieni." Ja tämä vastasyntynyt oli sentään Ainoa puoli kiloa ja neljä senttiä pidempi. Niin se aika kultaa muistot. Aino mahtui kokonaisuudessaan kyynärvarrelle syntyessään, nyt mittaa on tullut 24 senttiä lisää. Mutta kuinka suonkaan tälle ihanalle pariskunnalle tuon onnen. Oli ihana katsoa heitä, tuoretta äitiä ja isää ihmettelemässä pientä aarrettaan. <3

Olen yrittänyt tarjota Ainolle nokkamukia. Ensin oli käytössä Ainun versio, sitten Tommee Tippeen. Ei menestystä, tyttö vain puri nokkaa, mutta ei ymmärtänyt, mitä nokalle pitäisi tehdä. Kunnes mammakaveri (kiitos vinkistä, Elina!) vinkkasi Tupperwaren nokkiksesta. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tyttö alkoi juoda siitä heti kuin vanha tekijä. Ja mikä parasta, hän osaa juoda itse! Pitäisi kysyä töistä, millä hinnalla Aino otettaisiin HSY:n laadukkaan veden mannekiiniksi. Aino kun maiskuttaa veden hörppimisen jälkeen kuin olisi saanut jotakin tosi hyvää herkkua.

Tänään tyttöselle ei ole maistunut ruoka. Mietin, että "olisiko se nyt...". Äh, luovutan. Olen niin sata ja yksi kertaa luullut, että nyt tämä ärrimurripäivä tai syömättömyys tai kuolaaminen tai kaiken pureksiminen tarkoittaa sitä yhtä ja ainutta asiaa. Hampaita. Juu ei, Aino on edelleen täysin hampaaton. Olen jo vitsaillut, että Aino saa hampaansa sopivasti kymmenvuotissynttärilahjaksi, jonka jälkeen hänelle asennetaan (äitiään seuraten) hammasraudat seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Tämä on taas joku kausi, mutta en jaksa stressata. Ne kaikki ikävät, mitä sain kuulla 8kk neuvolassa, ovat painuneet toisesta korvasta sisään ja vähintään yhtä pian toisesta ulos. Minä ja M tunnemme tyttäremme parhaiten ja tiedämme, että kaikki on ok. En jotenkin jaksa stressata, kun näen, että kaikki on meidän tyttösellä hyvin.

Ostin tänään Ainolle uuden lelun. Ihan kuin niitä ei olisi entisestäänkin tarpeeksi. Ja parhaimmat leikkikalut ovat tähän asti olleet tyhjä talouspaperirulla, mehupullo, jossa on kuivaa makaronia sisällä ja tyhjä mehutetra. Halvat huvit. No, keskiviikon mammatapaamisessa Aino pääsi käsiksi (vauvojen) suusta suuhun kiertäneeseen herkkuun, Hol-lee Footballiin, jonka erään ikätoverin mamma oli ostanut. Kyseessä on koiran lelu, mutta toimii lapsella yhtä hyvin. Siitä saa hyvin otteen pienillä sormilla ja se on sopivan kevyt. Eikä hinta huimannut päätä, 5,90€. Nyt tyttö höpöttelee uudelle aarteelleen typertyneen onnellisen näköisenä.