Eilisiltana tyttönen oli kovin levoton. Ihmettelimme, mikä hänellä on. Laitoimme hänet normiaikaan nukkumaan, mutta pian tuli hälytys. Koko sänky täynnä oksennusta. Ja tämä episodi toistettiin neljästi ennen puoltayötä. Yääh. Vielä aamuviideltä tyttö oksensi kerran. Sen jälkeen juomat ovat pysyneet sisällä.
Sairaan lapsen katsominen on kamalaa. Kun ei voi oikein millään auttaa toisen oloa muuta kuin pitämällä sylissä ja silittää pientä päätä.
Monen monta kertaa olen hehkuttanut, että kuinka mahtavaa on, että tytöllämme ei ole mitään "ongelmia" keskosuuden kanssa. Todennäköisesti kuitenkin nämä sairastelut johtuvat osin siitä, ettei pienen keho ollut vielä valmis, kun joutui suojaavan masun ulkopuolelle. Pääasia on taas se, että tyttönen on kovaa vauhtia toipumassa ja tämäKIN tauti on pian selätetty kanta. Tai kuten äitini tänään sanoi: onneksi tytöllä ei ole ollut mitään vakavampaa. Luon katseen ylös ja lausun hiljaa kiitoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!