Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, saimme tänään käydä Ison Rakkaan kanssa viettämässä kahdenkeskistä laatuaikaa herkullisen ruuan äärellä. Helsingissä on liikaakin hyviä ravintoloita, joista valita. Eat.fi:n kartta saa vain pään pyörälle.
Päädyin ystävien suosituksesta ja Eat.fi:kin kehumaan ravintola Careliaan oopperatalon nurkille. Suosittelen lämpimästi. Palvelu oli paitsi ystävällistä, mutta myös mutkatonta ja leppoisaa. Ruuat olivat erinomaisia. Harvoin olen ravintolassa saanut noin erinomaista siikaa. Meillä on mieheni kanssa tapana aina tilata eri annokset ja vaihtaa puolivälissä. Vaikka tämä tapamme saa joskus naapuripöydän ruokailijoiden kurtistamaan kulmiaan, emme tavasta luovu. Tätä kautta pääsee maistamaan sellaisiakin herkkuja, joita ei itse haluaisi syödä koko annoksellista, mutta jokin mielessä kutkuttaa, miltä toisen annos maistuu.
Nautin myös lasillisen ihanaa Chardonnayta. Se ei todellakaan kuulu lempirypäleisiini, mutta tarjoilijattaren suosituksesta päädyin kuitenkin kokeilemaan sitä. Ah, tuo lasillinen toi uskoa, että myös Chardonnay voi olla hyvää, etenkin oikean ruuan kanssa nautittuna.
Kylläpä teki hyvää viettää aikaa kahdestaan. Kävellä pitkin Töölön katuja käsi kädessä. Kuten silloin neljä ja puoli vuotta sitten, kun yhteinen tarinamme alkoi. Silloin kävelimme noita samoja katuja, pysähtyen vähän väliä suutelemaan ja koko muu maailma katosi ympäriltämme. Yhä tuo käsi tuntuu kädessä yhtä hyvältä ja turvalliselta. Nyt puheenaiheemme kiertyivät aina uudestaan työasioista tyttöseen ja hänen viimeisiin tempauksiinsa. Kun olimme saaneet pari tuntia omaa aikaa, totesimme yhdestä suusta: eiköhän napata seuraava bussi kotia kohti. Pientä oli jo ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!