Eilen olotila oli sellainen, että oli parempi pysytellä vaaka-asennossa. Onneksi oireet jäivät eiliseen. Taustaksi tulevaan: mulla on aina ollut matala verenpaine ja hyvälaatuisia rytminvaihteluita, mutta tällaista ei ole ollut koskaan ennen. Luojan lykky, että äitini tuli kylään. En olisi lapsen kanssa pärjännyt kaksin noiden oireiden kanssa.
Aamulla, kun nousin ylös, kaikki oli vielä kohdillaan. Reipas puoli tuntia heräämisestä sydän alko tykyttää ihan hulluna. Tsekkasin paineet. No, ne olivat ihan hyvät, vähän yläkanttiin meikäläiselle. Mutta leposyke, 135!! Lukema pysytteli noin ylhäällä pari tuntia. Tutisutti, vapisutti, pyörrytti, oksetti. Sitten yhtäkkiä, yhtä nopeasti kuin lukema ponkaisi ylös, se laski takaisin normaaliksi. Soittelin jo arvauskeskukseen ja käskivät seurata tilannetta.
Kävin hissukseen äidin kanssa vaunuilemassa ja katsomassa lähistön kukkaistutuksia (äiti kun on pahimman sortin puutarha- ja kasvimaahörhö). Ei tainnut olla hyvä idea. Kun tulimme takaisin, tuli taas tosi huono olo, enkä pystynyt olemaan pystyssä. No, paineet olivat 100/50. Jepjep. Ei kuin arvauskeskukseen. Pääsin sydänkäyrään, joka oli tietysti kunnossa. Lääkäri tutki perusteellisesti, eikä minusta löydetty mitään vikaa. Sain ohjeeksi seurata olotilaa. Jos olo pahenee tai ei ala helpottaa parissa viikossa, sitten tutkitaan tarkemmin, missä mättää. Meillä kun on sukurasitteena kaikki mahdolliset sydän- ja verisuonitaudit infarteista angina pectoriksen kautta veritulppiin ja erittäin pahaan verenpainetautiin, niin hippasen pelästytti. Toivottavasti tämä ei toistu ja olisi vain joku virustauti, joksi lääkäri tätä epäili.
Mutta iltaa en peru. Tein eräälle järjestölle hieman töitä tässä keväämmällä ja sovimme palkaksi kolmen ruokalajin illallisen valitsemassamme (Iso Rakas + minä) ravintolassa. Sitä on tiedossa tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!