lauantai 25. elokuuta 2012

Anonyymit besserwisserit

Meinasin ensin kommentoida suoraan Onian oivaan Intonaatio-blogiin, mutta sitten ajattelin, että teenpä sen täällä omassa blogissani, kun aihe on mietityttänyt jo pidemmän aikaa.

Minua ihmetyttää nämä blogistanian anonyymit besserwisserit. Jotka osaavat kaiken, jaksavat kaiken, pystyvät kaikkeen ja tietävät muidenkin puolesta, kuinka elää, olla ja kasvattaa lapsia. Ja kehtaavat sitten vielä anonyymeinä tulla nillittämään toisen blogeihin. Säälittävää. Itse olen onneksi (ainakin toistaiseksi) välttynyt näiltä ihanilta nillittäjiltä (joilla ei taida sitä oikeaa elämää ollakaan, kun kaikki aika menee elämän suorittamiseen). Onko elämä sitten niin ihanaa, kun vetää itsensä ja oman jaksamisensa äärirajoille, ja antaa siten esimerkkiä lapsille, että äidin kuuluukin olla se taakkansa alle uupuva harmaa hahmo, joka ei jaksa enää iloita mistään?

Sitä varten hyvinvointiyhteiskunta on olemassa, että sen tarjoamia palveluita voi käyttää, kun niitä tarvitsee. Ja tarvetta ei kukaan ulkopuolinen voi määritellä. Perheet, tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia. Minusta sen myöntäminen, että kaipaa ja tarvitsee joskus apua, on rohkeuden ja järkevyyden merkki. Ei ihmisen tarvisekaan revetä joka paikkaan. Minä olen hyvä esimerkki tästä. Aiemmin (ennen äitiyttä) yritin tehdä kaiken, revetä kaikkeen, olla kaikessa tekemisessäni hyvä erinomainen. Mitäpä siitä seurasi? Ensin elämänpiiri kaventui niin, etten halunnut enää tehdä mitään. Sitten elämästä katosi ilo. Huomasin, että entinen positiivari ei jaksanut iloita, saati sitten nauttia mistään. Lopuksi minua odotti uupumuksen musta suo, josta kömpiäkseni sain tehdä kovin töitä. Se opetti.

Siispä anot nillittäjät, hankkikaa elämä ja nauttikaa siitä ja antakaa kaikkien kukkien kukkia. Jookos?

4 kommenttia:

  1. Loistava postaus! :-)

    Minulle on vain kerran joku ano tullut esittämään huolestuneen kommentin, mutta muuten minäkin olen välttynyt "kaikkitietäviltä". Toisaalta, mulla on niin pieni blogi, ettei niitä anoja ole eksynyt nillittämään.

    Itse meinaan tehdä nyt niin, kun olemme muuttaneet täysin uudelle ja vieraalle paikkakunnalle ilman lähiverkostoa, että pistän isomman lapsen osa-aikaiseksi tarhaan. Meinaan käyttää kaiken avun hyödyksi, jotta kumpikin lapsi saa tarpeeksi huomiota ja minä saan välillä vähän omaakin aikaa.
    T. Neljä vuotta arkisin yksin kotona hoitanut lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja suunnitelmasi kuulostaa varsin hyvältä!

      Poista
  2. Multa kesti melkein kaksi vuotta ennen kuin tuli ensimmäinen anonyymikommentti, josta oikeasti pahoitin mieleni. Joitakin hassuja tai ärsyttäviä kommentteja on tullut ennenkin, mutta nyt taidan olla niiiin suosittu että nillityskin voi alkaa ;)

    Olen kyllä koko päivän miettinyt tätä itse pärjäämisen ihannetta ja myös äitien välistä "solidaarisuutta", joka nyt tosiaan ehkä ekaa kertaa mun blogissa tuli tällä tavalla esille. Jos ensi yönä ei valvota nuhainen esikoinen tai mahssa mylläävä vauva, niin sitten voinkin vatvoa tätä asiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata. Säälittävät anot, jotka eivät edes omalla nimellään uskalla kommentoida, eivät ole sen arvoisia, että heille kallisarvoisia unitunteja uhraisi.

      Poista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!