maanantai 13. elokuuta 2012

Eka hoitopäivä takana

Aamu alkoi todella aikaisin. Stressasin tytön ekaa hoitopäivää niin, etten saanut enää (aamu)yhden jälkeen nukuttua silmällistäkään. Näin sieluni silmin, miten tyttö inhoaa hoitopaikkaa, joudun jättämään hänet sinne itkien, ruoka ei maita, eikä päiväunistakaan tule mitään.

Peitin punertavat silmäni jo menomatkalla aurinkolasein, osittain peittämään suolavettä luomillani. Tahdonvoimalla sain käveltyä kymmenen minuutin matkan hoitopaikkaan. Teki mieli jänistää, ottaa tyttö kainaloon ja juosta kotiin, laittaa hoitotädille viestiä: "ei, en mä pysty tähän, en vielä".

Nuorempi hoitotytöistä sanoi tullessamme: "Kiva, kun tulit, Aino." Sekös sai vanhan kyynikon sydämen heltymään. Esittelin hoitajalle kestovaipat (hän kun iloksemme suostuu käyttämään kestoja) ja tytön henkilökohtaiset tavarat. Mukana oli mm. lapsen lempimuki mOmma ja uniriepu. Suuni loksahti auki, kun tyttö veteli ennätysmäärän puuroa ja kokonaisen leivän vielä siihen päälle. Lopuksi suikautin suukon poskelle, ja suuntasin ovea kohti. Tyttö oli tuolloin jo innoissaan menossa isompien tyttöjen perään rakentamaan Duploilla, eikä ollut moksiskaan lähdöstäni.

Minä mietin muutaman hetken, että mitä MINÄ nyt teen, kun tyttö on hoidossa? Lähdin kotia kohti. Pyykkivuori kun odotti selättäjäänsä. Samoin työn alla oleva kiertävä, seitsemän viikon ruokalista (jonka toivon helpottavan arkeamme) odotti loppuviimeistelyä. Siinä vierähtikin mukavasti se aamupäivä, jonka jälkeen lupasin hakea tyttösen kotiin. Onneksi oli tekemistä, etten vain koko aikaa kytännyt kelloa, milloin pääsen hakemaan lapsosen kotiin.

Kun pääsin hoitajan luokse, yllätykset jatkuivat. Onneksi positiivisina: tyttö ei ollut vätissyt lainkaan, vaan oli aurinkoinen itsensä, oli ollut tapansa mukaan innokas leikkijä hiekkalaatikolla, syönyt ison lounaan ja oli vielä puoliltapäivin hereillä häntä hakiessani. Aikamoinen saavutus klo 06:05 heräneelle vuosikkaalle. Kolme kertaa tyttö karkasi hoitajan kanssa jutustellessa takaisin leikkeihin eli selvästikin hän viihtyi hoitopaikassa.

Tältä mammalta vierähti iso kivi sydämeltä. Lapsi viihtyy hoitopaikassa. Se on ISON ilon paikka. Ehkä jo ylihuomenna pystyn viemään tyttösen sinne ilman suolaista merta poskillani.

4 kommenttia:

  1. Voi kun ihana kuulla että kaikki menikin hyvin. Toivottavasti jatko sujuu yhtä hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johannah. Iso kivi vierähti sydämeltä, kun aloitus meni noin hyvin.

      Poista
  2. Todella kiva kuulla, että kaikki sujuivat mainiosti! Samaan malliin vain jatkossakin!! :)

    VastaaPoista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!