Kummimietintöjä

Olemme kovasti miettineet kummiasiaa viime viikkoina.

Kuten esikoisenkin kohdalla, mietimme taas, kenen arvomaailma on lähinnä omaamme, kuka on aidosti kiinnostunut lapsesta ja tahtoo antaa aikaansa tälle sekä nyt että sitten myöhemminkin? En halua, että lapsemme kummista tulee mikään automaatti, joka syytää rahaa synttäripäivänä, mutta joka ei ole kiinnostunut olemaan osa lapsemme elämää. Yhteinen aika lapsen kanssa ja yhdessä saadut elämykset ja kokemukset ovat sellaisia, ettei niiden arvoa voi rahassa mitata. Että lapsella on vanhempiensa lisäksi turvallisia aikuisia ympärillä, joihin luottaa missä elämäntilanteessa tai -vaiheessa tahansa, oli ikää 4 v. tai 24 v. Etenkin haluan lapsen elämässä olevan muita aikuisia miehiä kuin vain oman siippani, koska lapsen molemmat isoisät ovat suruksemme maan povessa.

Esikoisen kummivalinnat eivät osuneet aivan kohdilleen. Ainon ainoa kummitäti on nähnyt tytön viimeksi hänen yksivuotissynttäreidensä jälkeen. Aina hän lupaa tulla käymään, mutta ei hän koskaan tule. Ymmärtäisin, jos hän asuisi ulkomailla tms., mutta kun hän on säännöllisessä päivätyössä ja asuu "vain" Hämeenlinnassa ja me Helsingissä... Harmittaa todella paljon. Toinen tyttösen kummisedistä taas on kerrostalon kokoisia sammakoita suustaan päästävä nuori mies (mieheni serkku), jonka alun perinkin hyväksyin kummiksi pitkin hampain. Nyt, kun hän on päästänyt suustaan tällaisia herkkulauseita, kuten "jokainen nainen pystyy synnyttämään alateitse, JOS vain tahtoo" ja "ei synnytyskipuihin mitään kivunlievitystä tarvita". (Onneksi en ollut paikalla, kun hän lausui nämä kuolemattomat sanat. Olisi muuten todennäköisesti saanut palata työmaalle maanantaina ainakin korva punaisena, jos ei sentään nenä poskella.) Onneksi Ainon kolmas kummi, toinen kummisedistä haluaa olla osa Ainon elämää. Säännöllisesti.

Minulla ei ole kummilapsia, mutta jos olisi, tahtoisin olla lähellä heitä, olla läsnäoleva aikuinen. Joillekin ilmeisesti kummin kunniatehtävä (näin minä sen miellän) ei ole niin tärkeä.

Myttysen kummeiksi pyysimme serkkuani (kera miehensä) sekä Isämiehen ystävää (avoivaimonsa kanssa). Iloksemme molemmat pariskunnat vastasivat pyyntöömme myönteisesti. Toivottavasti he osoittautuvat kummiasiassa kummilupauksensa veroisiksi.