Mammalomalle

Tänään kolme kuukautta kestänyt sairasloma vaihtui mammalomaksi. Eipä tuo muutos missään tunnu. En voi vain olla laskematta päässäni, että lauantaina rapsahtaa mittariin Ainon syntymäviikot. Malttaako Myttynen pysytellä masussa pidempään, vai onko hänellä sisarensa tapaan kiire muuttaa yksiöstään? Se jää nähtäväksi.

Synnytys pyörii päivä päivältä enemmän mielessä. Mitään tarkkoja listoja synnytystoiveista en ala tekemään, mutta toivon välttäväni puoli-istuvan asennon SI-nivelongelmieni takia ja pystyväni synnyttämään alateitse. Mielestäni noissa on jo toivetta tarpeeksi. Muutoin luotan sairaalahenkilökunnan opastukseen ja ammattitaitoon.

Itse toivoisin, että lapsi syntyisi tämän kuun puolella (LA 10.9.). Viime yönäkin, kun sain nauttia kipeiden supistusten sarjatulesta parin tunnin ajan, aloin laskea, että siihen olisi vielä 35 vuorokautta. Puh. Ei kiitos. Olen kaikille sanonut, jotka ovat kyselleet vointiani, ja jäljellä olevaa aikaa, että kun synnytystapa-arvio (joka mulle tulee automaatisesti aiemman sektion vuoksi rv37) on ohi, alkaa alivuokralaisen häätötoimenpiteet. En aio tehdä mitään extremeä, siivoilen kotia, järjestelen paikkoja, käyn kävelyillä, alan juoda enemmän vadelmanlehtiteetä, käyn ostamassa muutamat puuttuvat tavarat ja käyn ystäväni äidin raskausshiatsu-hoidossa ja vonkaan isämieheltä sitä listasta puuttuvaa ässää ;-). En panisi yhtään pahakseni, jos synnytys noilla käynnistyisi. Peukkuja saa pitää!