Lomaräyhähdys

Kuuluhan perheen yhteiseen lomaan vähintään yksi lomaräyhähdys?

Kliseisesti etukäteen latasin perheemme yhteiseen lomaan aika todella paljon odotuksia. Mistake number 1.
Keskustelematta näistä Isämiehen kanssa. Mistake number 2.
Selittämättä, MIKSI minulle tietyt asiat ovat tärkeitä. Mistake number 3.

Räyhähdys sattui Isämiehen lomaviikolla kolme, ja hänellä ei ole meidän kanssamme lusittavana kuin enää viikko. Etukäteen oli puhetta, että olisi kiva tehdä joku perheen yhteinen reissu jonnekin. Sen tarkemmin asiaa yksilöimättä.

Minä, hormonihuuruinen monsteri aloin vähän avautua eilen. Äänentaso kohosi niin, että Ainokin sanoi kulmat mutrussa: "ei saa huutaa". (Edit: Sille volumetasolle emme sentään päässeet.)

Olen ollut oman oloni kanssa viime aikoina aika kettuuntunut. Olen ollut sairaslomalle jo kolmetoista viikkoa ja odotin yhteistä lomaa, kivaa aikaa kuin mannapuuroa sokerikanelilla. Kun ei jaksa/ pysty/ kykene, tai seurauksena sarjatulena iskeviä kivuliaita supistuksia sekä ylitäytetyiltä prinssinnakeilta näyttävät sormet ja varpaat sekä väsymys, joka ei häviä minnekään edes nukkumalla.

Eilen sitten otin puheeksi, että lähtisimmekö ensi viikolla jonnekin reissuun, kun kuitenkin on Isämiehen vika lomaviikko ennen arkisen aherruksen pariin palaamista.

Isämies katsoi minua pitkään ja kysyi: "oletko nyt aivan varma?" Silloin päässä kilahti. Aloin märistä, ettei hän tahdo tehdä enää kanssani mitään kivaa ja kuinka hän muka olisi pettänyt lupauksensa. Jaapajaapa ja sitä rataa. Mahtoi olla rasittavaa kuunneltavaa. Minä vain lisäsin vettä myllyyn marisemalla kuinka olen koko syksyn kotini vanki kuin mielipidevangit konsanaan. (Ai vähän teatraalista? Oi kyllä!)

Vaikka. Tasan tarkkaan tiedän, että hän ON oikeassa. Minun ei kannata näillä olotiloilla matkustaa enää minnekään, vaan levätä, ottaa rennosti ja yrittää nauttia viimeisistä yhteisistä lomapäivistä jotakin kivaa tehden. Mutta. Jääräpää kun ei voi takaraivostaan pyyhkiä pois niitä ihania lomakuvia, joita jo ehti sinne lavein siveltimenvedoin maalata. En minä ole oikeasti Isämiehelle vihainen. Olen vain niin pettynyt itseeni. Miksi tämän kropan pitää olla näin romu, ettemme pääse edes toteuttamaan lomasuunnitelmiamme? Pah. Ärh. ANTEEKSI. Ja tästäedes hormonihirviö yrittää pitää päänsä kiinni.