Mä taidan olla sekoamassa ja kropassa "liiankin tyyntä myrskyn edellä". Mä voin nyt tosi hyvin. Te lukijat siellä ruudun toisella puolella olette varmaan olleet ihan kypsinä meikäläisen valivali-postauksiin. Mutta kun kroppaan koskee tavallistakin enemmän, tuntuu, ettei mitään järkevää kykene tekemään kuukausiin, alkoi munkin pää hajota.
Mutta nyt on toisin. On aivan ihmeellistä kuukausien kipujen, vaivojen ja raihnaisuuden jälkeen, kun kroppaa ei kolota (mitä nyt häpyliitos muistuttaa olemassaolostaan), jaksan kävellä ja touhuta. Energiaa piisaa, vaikka nukun huonosti. Vauvakin on laskeutunut, eikä enää ahdista hengittää. Verenpaineet ovat palanneet liian matalista lukemista normitasolle ja sykekin on melkein normi. Mitä tämä tällainen on? Yritän nyt nauttia, mutta pienoisella kauhulla odotan, mitä hirveää mahtaa olla nurkan takana mua vaanimassa...
Tänään pääsen taas nauttimaan KI-shiatsun Soilen käsittelystä. Ah, ihanaa!
Löysin sattumalta blogisi. Oon lukenut useita postauksiasi ja täytyy sanoa että kirjoitat selkeästi ja aiheista, jotka itseäni kiinnostavat. Mulla alkaa huomenna 30. raskausviikko ja osaan aiempiin bloggauksiisi raskausoireista on helppo samaistua.. :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Actinidia! Ja tervetuloa. Tulen vastavierailulle blogiisi :-)
Poista