Täysiaikaisuus

Kun tein plussatestin, en uskonut, että tänne asti päästäisiin vauva masussa. Jotenkin ajattelin, että KUN Ainokin syntyi ennenaikaisena, tämäkin tulee kiireellä maailmaan. Muistan kuinka alkuraskaudessa odotin viikkojen kulumista ja mahan kasvamista. Aina oli joku päämäärä, jota kohti mentiin. Ihan ensimmäinen päämäärä oli varhaisultra viikolla 7+1 (muistaakseni). Ultrassa kaikki näytti hyvältä ja pienen sydämen sykekin näkyi hienosti. Seuraavaksi odoteltiin sitten maagisen 12. viikon täyttymistä. Sitten odotin viikkoa 20, jolloin ehkä olisi toiveita raskauspahoinvoinnin helpottamisesta. Sitten rakenneultraa ja mahdollisesti selviävää sukupuolta. Sitten viikkoa 35, jolloin Aino syntyi.

Olen yrittänyt nauttia raskaudesta ja tästä mahapallosta, vaivoineen kaikkineen. Etenkin, kun tiedän, että tämä on viimeinen raskauteni, vaikka moni onkin hokenut "älä nyt vielä sano". Johan tässä ikäkin alkaa tulla vastaan, samoin oma vointi sekä lapsilukuna kaksi on meille juuri sopiva. Sitten meidän perhe on valmis. Mutta täytyy taas tunnustaa, että olen niin kypsä. Yläpäästä. Jaksaisin kantaa tätä masua vaikka yli lasketun ajan, jos en päivittäin joutuisi puremaan hammasta kipujen vuoksi tai saisin edes nukuttua. Myttysen liikkeetkin alkavat olla jo niin tukalan oloisia, etten ihmettele jos tuo päättää ulkoistautua suoraa reittiä, eli vatsanahan läpi, tähän maailmaan.

Supistuksiin on selkeästi tullut enemmän voimaa ja ne alkavat olla kivuliaita, mutta niitä esiintyy aika satunnaisesti. Niitä ei kuitenkaan enää pysty vastaanottamaan paikallaan, vaan on lähdettävä kävelemään tai pyöritämään lantiota jumppapallon päälle. Sängyssä kyljen kääntäminen tai lattialta ylös nouseminen tuntuu siltä, kun joku yrittäisi halkaista minua jalkovälistä vesurin hamarapuolella. 

Alivuokralaisen häätötoimenpiteet on aloitettu. Juon kolme isoa kuppia vadelmanlehtiteetä päivässä, pyörittelen lantiota ja olen etukumarassa asennossa. Olen touhunnut kotihommia ja käynyt ostoksilla. Saunaan pääsen vain kerran viikossa saunavuorolla. Kävelylenkeille tekisi mieli, mutta jos olen jo pienillä kävelymäärillä näin tuskainen iltaisin, mitä sitten, jos kävelen vähän enemmän?  Täytyy kuitenkin kokeilla joku päivä. Nyt on aika varattuna myös mammashiatsu-hoitoon perjantaille. Josko se ainakin vähän helpottaisi olotiloja. En panisi yhtään pahakseni, jos se jopa auttaisi käynnistämään synnytyksen.

Yksi ihminen erehtyi kysymään eilen "Ihana masu! Milloin vauva tulee?". Mä vastasin, että ihanuudesta voi olla montaa mieltä ja toivottavasti mahdollisimman pian.