Nyt, kun hoohetki alkaa olla pian käsillä, tajusin, että pitänee varmaan miettiä myös synnytystä. Pontta asian miettimiseen sain sairaalan sivuilta löytämäni synnytystoivelistan kysymysten kautta.
Minusta on vähintäänkin luonnollista, että synnytys sattuu. En kuitenkaan ole niin extreme-ihminen, että ehdoin tahdoin lähtisin tavoittelemaan "kruunuista kirkkainta" eli luomusynnytystä.
Ensisijaisena tavoitteena on synnyttää alateitse. Sektiosta ei jäänyt pahaa makua suuhun, ja jos tilanne sen vaatii, Myttynen saa myös syntyä sektiolla. Tilanteen mukaan. Mutta toivoahan saa? Ymmärrän, että on tilanteita, joissa toiveita ei ole mahdollista, syystä tai toisesta, toteuttaa.
Osaan jo nyt sanoa, että supistuksien ottaminen vastaan paikallaan maaten/ istuen on jotakin aivan kamalaa. Toivoisin pystyväni olemaan liikkeessä mahdollisimman pitkään, koska se selvästi helpottaa olotilaani. Jumppapallo, keinutuoli, kävely, tanssi, hieronta, akupunktio, kaurapussi, vyöhyketerapia, vesi. You name it. Ensin kokeillaan nämä pehmeämmät kivunlievitysmenetelmät ja katsotaan, mihin asti pärjään kipujen kanssa niillä. En ole sanonut ehdotonta ei:tä millekään kivunlievitysmenetelmälle. En ole oikea ihminen arvioimaan niiden tarpeellisuutta tai oikeaa ajoitusta. Sen tehkööt sairaalan henkilökunta. Toivon, että kätilö antaa minulle riittävästi asianmukaista tietoa eri kivunlievityskeinojen eduista ja myös mahdollisista haitoista.
Toivon myös, etten joutuisi syntymähetkellä kahlehdituksi sänkyyn puoli-istuvaan asentoon. Se on hajalla olevan selkäni kanssa worst case scenario. Sen sijaan toivoisin pääseväni kokeilemaan jakkaraa, ammetta tai Relaxbirth-synnytysapulaitetta.
Olen kirjannut listaan myös merkinnän tulisesta ja lyhytpinnaisesta luonteestani loppukaneetilla: "minua saa ja pitää myös lujasti käskeä, jos se näyttää tarpeelliselta, lempeää kehotusta en välttämättä synnytyshyyruissa usko".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!