maanantai 19. elokuuta 2013

Onnea on...

Sunnuntaina saimme iloksemme vieraaksemme Eevin perheineen. Valitttavasti toinen perhe oli lenssun kourissa, eikä päässyt sunnuntaitamme sulostuttamaan. Seuraavalla kerralla sitten, ehkä sitten, kun meidänkin huushollissamme on isosisko ja pikkuveli.

Blogisiskoudesta alkanut ystävyys on viikko viikolta syventynyt ja jo nyt tuntuu, että olisimme ihanan Eevin kanssa tunteneet aina. Kun me naiset juttelimme keskenämme synnytyksestä ja vauvoista, miehillä juttu luisti samalla tavalla. Vaikka Eevi on leikkimielisesti kutsunut miestään mörökölliksi, en minä moista ole kertaakaan tavatessamme onnistunut hänestä huomaamaan. On mukavaa, että myös puolisoilla juttu luistaa.

Oli myös mahtavaa huomata, miten nämä kahden vuoden molemmin puolin olevat vaahtosammuttimen kokoiset tenavat juoksivat pitkin kämppää, Eevin Pojun kutsuessa "Aino, tule leikkimään". Vai eivät muka tämän ikäiset vielä leiki keskenään? Naurua ja iloa riitti pienillä hikeen asti. Onnistuivatpa nuo kaksi pöydän päässä ruokaillessa istunutta pientä ihmistä saamaan jonkun kikatuskohtauksenkin. Aino hoki vähän väliä tavaroistaan "minun, minun", mutta taisipa pikkuneiti olla loppujen lopuksi vain mielissään, että oli kavereita niitä lainaamassa. Ainakin alkuviikko on mennyt Eevin lapsia kaipaillessa.

Lähdön hetkellä vierähtäneet tunnit tuntuivat taas lentäneen, enkä olisi millään malttanut päästää tätä niin rakkaaksi muodostunutta perhettä kotimatkalle. Poju ja Aino halasivat eteisessä, mutta kun pieni mies tahtoi antaa suukon, A katsoi turvallisemmaksi tarrata Isämiehen reidestä kiinni.

Kun ovi sulkeutui, Aino hoki juuri poistuneen perheen jäsenten nimiä iltapalalla. Kaikki hulina taisi olla kuitenkin väsyttävää, kun Aino nukahti omaan sänkyynsä ennätysnopeasti ja nukkui samalla ennätyksellisen pitkät unet.

Odotan jo tulevia vuosia, kun lapset kasvavat ja oppivat yhä enemmän touhuamaan yhdessä. Jotenkin näen sieluni silmin tenavat touhuamassa yhdessä isompinakin. Olen todella onnekas, että olen elämääni noin ihania ihmisiä saanut!

2 kommenttia:

  1. Voi sinua, kun kirjoitit niin koskettavasti! <3 Olette kyllä yhtä isoa aarretta meille, ihan koko meidän perheelle!!

    VastaaPoista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!