9 asiaa, joihin elämäänsä ei kannata tuhlata

Luin Voicen sivujen uutisista jutun 20 asiasta, joihin elämäänsä ei kannata tuhlata. Tässä oma versioni listasta satunnaisessa järjestyksessä.

1. Ihmissuhteet, jotka vain ottavat.
Olin aiemmin ystävyyssuhteessa, joka toimi vain yhteen suuntaan. Minä olin aina se, jolle soitettiin, kun otti päähän, poikakaveri oli jättänyt tai muuten vaan kaipasi kaatopaikkaa, johon murheensa kaataa. No, aikaa kului ja huomasin, etten jaksa toimia toisten ihmisten kaatopaikkana. Etenkään, kun nuo ihmiset eivät olleet valmiita vastavuoroiseen olkapäänä toimimiseen, kun olisin sitä tarvinnut.
Lähdettyäni väkivaltaisesta suhteesta huomasin, kuinka energiaa ja iloa vapautui uudella tavalla ja uskalsin ensimmäistä kertaa elämässäni alkaa elää omannäköistäni elämää.

2. Työ, jota inhoat.
Olen ollut muutamaan otteeseen työpaikoissa, joihin meneminen aamulla oli pahinta, mitä tiesin. Kerrostalon kokoinen herne nenässä ei osaa nauttia muustakaan elämästä. Love what you do. Do what you love. -taulu on pyörinyt monissa sisustusblogeissa viime kuukausina. Ihan asiaahan tuo on, ei siitä mihinkään pääse. On ihanaa, kun voi herätä aamuun innoissaan, "mitä tämä päivä töissä antaakaan". Työkavereilla on myös tässä suuri osuus, vaikken ole yhteenkään työpaikkaan mennyt saadakseni ystäviä. Jos joidenkin kanssa synkkaa, on se vain bonusta. Lähdin mammalomalle unelmieni työstä ja nyt, kun töihinpaluu lähenee, jännitän, että onko työpaikka edelleen se rakastamani työ vai ovatko ajatukseni muuttuneet tämän breikin aikana.

3. Epäselvä viestintä.
Inhoan epäselvää kommunikointia, jossa ei puhuta suorilla sanoilla. Monesti tuolloin ärähdänkin, "mene jo asiaan". Itse pyrin käyttämään suoraa viestintää, mutta sanomaani pehmennän esim. konditionaalilla. En jyrää tai lyttää toista, vaikka suora olenkin. Arvostan tätä piirrettä myös muissa. Sanaani voi myös luottaa. Se tulee partiolaistaustastani. Siellä oli pakko pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos jokin asia ottaa päähän, sano se ääneen, äläkä luule, että kumppanisi/ ystäväsi/ pomosi on ajatustenlukija, joka ihmettelee kiukkuisuuttasi. Mieluiten käytä vielä minä-viestejä toisten syyttämisen sijaan.

4. Negatiivisuus.
Negatiivisuudella saadaan aikaan ankea ilmapiiri. Yltiöpositiivisuus on useimmista kanssakulkijoista ärsyttävää, mutta itse pyrin mustimmastakin mustasta löytämään jotakin positiivista. Se auttaa minua jaksamaan.

5. Luottamuspula.
Luota itseesi. Kukaan ei koskaan tunne sinua paremmin kuin sinä itse. Jos intuitiosi kertoo jotakin, luota sen voimaan. Omalla kohdallani se ei ole vielä kertaakaan ollut väärässä.
Luota myös muihin. Ihmissuhteiden rakentaminen vaatii luottamusta. On mahtavaa, kun rinnalla on puoliso, johon voi luottaa. Niin pienessä kuin suuressakin asiassa.

6. Niska limassa on sinun raataman.
Minä olen jo tähän mennessä kahdesti palanut loppuun. Syynä se, etten ole osannut sanoa ei, vaan olen venyttänyt omaa pinnaani ja jaksamista yli rajojeni. Siitähän ei ole hyvää seurannut. Viimeksi sain vatsahaavan ja parin kuukauden sairasloman. Sitä paitsi, kukaan ei koskaan tule kiittämään sinua raatamistasi tunneista.

8. Liikkumattomuus.
Etsi itsellesi mieluinen liikkumistapa. Anna endorfiinien jyllätä, nauti kehosi liikkeestä ja etenkin jälkikäteen siitä ihanasta olotilasta, johon pääsee vain liikunnalla. Eniten tässä sairastelukierteessä on harmittanut se, etten ole päässyt huoltamaan kehoani, nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta ja heräävästä keväästä.

9. Paikoilleen jämähtäminen.
Olen viime aikoina antanut vinkiksi lomaileville ystävilleni: "tee joka päivä jotakin sellaista, jota et ole koskaan aiemmin tehnyt". Haastan sinutkin lukijani tähän, tee kerran viikossa jotakin sellaista, jota et ole aiemmin tehnyt. Oli se isoa tai pientä. Minulla se on tarkoittanut esim. uusien reseptien (onnistunutta) kokeilua, uuden lenkkipolun etsimistä ja minulle jätettyyn haasteeseen vastaamista. Tätä kautta olen löytänyt paljon uusia, kivoja juttuja, joihin en välttämättä muuten olisi paneutunut.

Yritin keksiä kymmenettä, mutta koen, että tuossa yhdessäkin on ihan tarpeeksi haastetta. Nämä kun muistaisi arkielämässäkin.