Isäkuukausi. Äitiysloman alussa tuntui, että mammalomahan on pitkä. Tänään on sitten minun mammalomani vika päivä. Juurihan me vasta tulimme tuon kääryleen kanssa kotiin. Maanantaista lähtien isä ottaa Ainon hoitaakseen arjessa, kun minä riennän kuudeksi viikoksi nauttimaan oravanpyörästä, joka tunnetaan myös nimellä työelämä. Tuo kuusi viikkoa tekee meille kaikille hyvää.
Mies saa käsityksen siitä, mitä on taiteilla eroahdistuslaisen osittaisen syömälakkolaisen kanssa, joka saa mitä ihmeellisimmistä asioista itkupotkuraivareita ja nukkuu pääasiassa vain puolen tunnin päikkäreitä. Mies ymmärtää, miksi en ole ehtinyt päivän aikana tehdä sitä tai tuota kotihommaa. Minulle mammalomalla kodin siisteys ei ole ollut se ykkösasia. Tunnustan sen. Tärkeämpää on ollut, että tytöllä on kuivat ja puhtaat vaatteet päällä, vaipat on pesty ja meillä molemmilla on ruokaa. Ympärilleni katsoessa näkee, että täällä asuu liikkuva vauva. Eteisestä asti löytyy neidin leluja, jotka hän on raahannut mukanaan. Mutta se ei haittaa. Enemmän ihmettelisin, jos vauvan läsnäolo ei näkyisi missään.
Jännittääkö? Totta hemmetissä. Mutta ei se, miten nuo kaksi, Iso ja Pieni Rakas pärjäävät keskenään. Sen tiedän, että loistavasti. Miehestäni on kuoriunut aivan loistava isä. Jolla on ihmeellinen taito ottaa nokkaunet lattialla, samalla kun tyttö kiskoo häntä hiuksista. (En olisi uskonut hänen olevan unessa, ellen olisi kuullut kuorsausta :-D) Enemmän minua jännittää oma tilanteeni. Töihinpaluu ja kaikki siihen liittyvä, josta jo postasinkin taannoin. Ja kuinka kova ikävä lasta päivän aikana ehtiikään tulla? Kun olen ikävöinyt häntä valtavasti jo muutaman tunnin poissaolon aikana.
Kuuden viikon jälkeen palaan takaisin kotiin ja isä töihin. Tuo kuusi viikkoa mahdollistaa sen, että näen, haluanko palata töihin vai jatkaa vielä hoitovapaata. Pääsen kokemaan, millaista on työnteko perheellisenä. Pääsen testaamaan uusia taitojani (priorisointi, omien ajatusteni sanominen ääneen myös silloin, jos olen asioista eri mieltä ja kaaoksen hallinta) ja oppimaani rajojeni asettamista tositilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!