TV:n mainoksessa missikunnossa (vartaloa, meikkiä ja kampausta myöten) oleva mamma kokkaa, laulaa lapsilleen, leipoo ja sitten vielä kuskaa näitä hymyssä suin harrastuksesta toiseen. Lapset ovat kauniisti puettuja virheettömän puhtaisiin, silitettyihin vaatteisiin, eivät koskaan riehu, vaan käyttäytyvät esimerkillisesti. Perheessä on farmarivolvo ja kultainen noutaja. Minä tuskailen, missä välissä ehdin järjestää tytön huoneen, käydä läpi huushollimme ylimääräiset tavarat, tai viettää sitä laadukasta Omaa Aikaa.
Eilisaamu ei ollut poikkeus ihanassa arkirealityssamme. Annoin tavoistani poiketen tytön nauttia hetken puolinakuilusta hoitoalustalla eli olla ilman vaippaa ja housuja. No, tyttöpä päätti ilahduttaa äitiään pissaamalla tämän päälle. Ilostuttiko? Not. Kiitin vain, ettei tullut sitä kiinteämpää tulosta. Siitä olisin ilahtunut vielä vähemmän. On myöskin sattunut niitä aamuja, jolloin olen ilokseni astunut kakkavaipan päälle. Minulla kun on tapana laittaa se vaipanvaihtopisteen viereen lattialle siksi aikaa, kun puen tytölle takaisin päälle.
Sitten neiti päätti ottaa taas eroahdistusvaihde nro. 154 käyttöön. Heti, jos menin kahtakymmentä senttiä kauemmaksi vauvasta, alkoi hirveä huuto. Isot kyyneleet vuotavat pehmeille poskipäille. Samalla, kun tunnen suurta ärsytystä siitä, etten voi edes vessassa käydä rauhassa, saati sitten tehdä mitään kotitöitä, samalla toisen poru on täysin aseistariisuvaa. Olenkin nyt sylitellyt tyttöä tavallistakin enemmän, onhan ensi viikolla tiedossa paluu työarkeen, enkä pääse nauttimaan pikkuneidin ihastuttavasta seurasta ainakaan konttorityöaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!