Eka blogihaaste

Sain elämäni ensimmäisen blogihaasteen Sydämen asialla -blogin Eeviltä. Kiitän haasteesta!

1. Millainen ystävä olet?
Tähän varmaan vastaisivat parhaiten ystäväni, enkä minä. Pidän kuitenkin itseäni uskollisena ja luottamuksen arvoisena ystävänä. En koskaan kerro minulle uskottuja asioita eteenpäin, vaan kunnioitan sitä, että joku on halunnut jakaa juuri minun kanssani jotakin. Huumorintajuni on joskus vaikeaa, mutta ystäväni ovat jo tottuneet sarkasmiini ja itseironiaani. Keksin läheisilleni yllätyksiä. Olen läsnä tarvittaessa ja olen aidosti kiinnostunut, mitä ystävilleni kuuluu. Olen lanseerannut ystävyyteen termin lisäarvoteoria. Ystävysten on tuotava toistensa elämään jotakin lisäarvoa, muuten ystävyyttä ei voi kutsua ystävyydeksi.

(Kuva: Heartit.com)













Ja samalla, mitä teen ystävällä, joka ei sano, kun sumussa olen vaarassa painua metsähallituksen puolelle, enkä sitä itse huomaa? Ystävällä, joka ei huomauta, jos alan kasvaa vinkuraan, jolloin minuun kasvaa syöpäkasvaimen kaltaisia lisäliitännäisiä, jotka ovat haitallisia itselleni ja/ tai läheisilleni? Tai jos muuten teen jotakin vähemmän järkevää, joka olisi saanut jäädä tekemättä? Eikö tällöin ole juuri ystävän paikka lempeän rakastavasti ojentaa?

2. Mitä luonteenpiirrettä arvostat toisessa?

Oikeastaan samoja piirteitä, jotka jo edellisessä vastauksessa mainitsin eli uskollisuutta ja luottamusta. Arvostan aitoutta, syvällisyyttä, huumorintajua, heittäytymistä ja pitkää pinnaa (etenkin, kun jälkimmäisessä minulla itselläni riittää vielä runsaasti työsarkaa). 

3. Millainen olet riidellessäsi?

Vaikka normielämässä mietin, miten sanon tiettyjä asioita, riidellessäni taannun lapseksi ja möläytän suustani ne pahimmat sammakot, joita sitten kadun jälkikäteen. Osaan olla valitettavan teräväkielinen riitelijä, ja osaan todellakin sivaltaa satuttavilla sanoilla. Olen herkkä pyytämään anteeksi, mutta toivoisin oppivani olemaan vähemmän ääliö riidellessäni.

(Kuva: Heartit.com)



















4. Mikä vuodenaika olisit?
Syksy. Olen lapsesta saakka rakastanut syksyä, ja jo nyt, kesän kynnyksellä odotan sitä. Rakastan syksyn makuja, tuoksuja, tunnelmia. Marjoja, sieniä, mutta eniten kuitenkin tuulta, myrskyä ja värejä. Syksyssä on jotakin mollisointuista, joka koskettaa sieluani syvältä.

(Kuva: Heartit.com)


 5. Mistä tykkäät itsessäsi?
Tykkään siitä, että en ole luopunut unelmistani, vaikka joskus on näyttänyt siltä, etteivät ne koskaan toteudu. Tykkään siitä, että olen vahvuudessani herkkä. Vaikka menneisyydessäni on hyvinkin vaikeita ajanjaksoja, en ole koskaan menettänyt optimismiani. Tykkään itsestäni suurimman osan ajasta, jos ei tarvitse katsoa kaulasta alaspäin ;-) (tämä oli sitä sarkasmiani)

Silti joskus mietin, millaiseksi elämäni olisi muodostunut ilman noita kokemuksia, seitsemää vuotta. Olisin ehkä ehjempi, mutta silti en vaihtaisi kokemaani pois. Koen olevani sinut tämän naiseuden kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni. Olkoonkin, että henkiset arvet kulkevat takaraivossa vielä pitkään, ehkä loppuelämän. Siitä olen onnellinen, ettei kokemani ole katkeroittanut. Olen oppinut elämästä ja itsestäni sellaisia asioita, joita oppii vain elämän koulussa. Niitä ei voi opettaa. Oppiaineista vaikeimman - elämisen taidon oppii vain elämällä, erehtymällä ja etsimällä. Opin uskomaan yhä vahvemmin omaan intuitiooni. Yritin olla miettimättä liikaa, olemaan etsimättä, hakematta omaa paikkaani. Annoin mielelleni ja sydämelleni mahdollisuuden avoimuuteen. Tiedän ja tunnen, että näin sen kaiken kuuluikin mennä. Uskon, että olen kasvanut ehjemmäksi kuin mitä olin aiemmin. Olen tullut jotenkin varmemmaksi siitä, kuka olen. Olen tutustunut siihen, mitä olen, mitä tunnen, mitä haluan, mitä todella ajattelen. Tätä olen tehnyt kiirehtimättä, ajan kanssa. Oli aika, jolloin eksyin, rikoin itseäni, tein virheitä ja koin kaiken vain siksi, että joku päivä saisin olla juuri tässä. Kuten eräs rakas ystävänikin sanoi: minusta huokuu sellaista rauhaa, jota aiemmin ei ole löytynyt.

Joskus tuntuu, että nykyaika vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä. Toki olen iloinen, etten ole enää sama ihminen, kuin kaksvitosena, mutta kohtuus tässäkin. Itsensä kehittäminen (miksi – paremmaksi, aikuisemmaksi, vahvemmaksi, vähemmän jääräpäiseksi, tasaisemmaksi, jalommaksi ihmiseksi vai?) on suorastaan hanurista ja olisi vähän aikaa ihan mukava olla oma, viallinen, puutteellinen, tavallinen, yllätyksetön mukavuudenhaluinen itsensä. Jos vaikka ihan vähän aikaa vain ja sitten voisi taas keskittyä kehittymiseen. Saisi vähän aikaa vain olla tässä ja nauttia siitä, mitä on. Vaikka nyt tiedostankin, kuinka paljon itsessä on kehittämistä ja kehittymistä, niin eikö tässä kuitenkin ole loppuelämä aikaa? Joku voisi kysellä, että entäs, jos se loppuelämä ei olekaan odotettua viittäkymmentä vuotta. Totta. Mutta koen kliseisesti, että se matka on tärkeämpää, kuin perillepääsy.

6. Lempparielokuva- ja sarja, miksi?

Jaa-a. Katson tosi vähän tv:tä, saati sitten elokuvia. Ensimmäinen näkemäni elokuva oli Amadeus, joka sai minut kahdeksanvuotiaana rakastumaan Mozartin musiikkiin. Edelleen rakastan kyseistä säveltäjää, vaikka musiikki- ja elokuvamakuni ovatkin muuttuneet vuosien varrella. Olen käynyt viime vuosina tosi harvakseltaan leffassa. Yksi nähdyistä on loistava Kuninkaan puhe.

Tv-sarjoista seuraan eniten luonto-, lääketiede/luonnontiede- ja historiadokumentteja. Avara luonto on näistä SE sarja, jota olen seurannut katkeamatta niin kauan kuin muistan. Samaan lauantai-illan sarjaan kuuluvat brittidekkarit, joista onneksi parempi puoliskoni pitää yhtä paljon kuin minäkin.


7. Mikä kappale kuvastaa parhaiten sinua?

Kysyin ensiksi mieheltä, joka vastasi "en mie ossaa sannoo". Tämä on tosi vaikea. On kappaleita, jotka saavat minut kyyneliin. Kappaleita, jotka tulvauttavat mielen täydeltä muistoja jostakin tietystä tilanteesta tai elämänvaiheesta. Kappaleita, joissa on joku sanoma tai puhutteleva teksti. Kappaleita, joista kerta kerran jälkeen tulee hyvä olo. Kappaleita, jotka laittavat jalan rummuttamaan lattiaan.

Voin näitä listata, mutta se ei ole lyhyt lista. Jos kuitenkin vain laitan sen biisin, joka tällä hetkellä kuvastaa parhaiten minua. Se on ihanaisen Johanna Iivanaisen Kiitän sinua. Ohessa muutama värssy kyseisestä biisistä:

"Sinä sait mut vihdoin ymmärtämään

pienen kauneuden

Minä kiitän sinua ilosta ja kyyneleistäkin
sinä sanoit, että osaisin - jos eläisin

Minä kiitän sinua valosta ja pimeydestäkin
sinä sanot, että näkisin - jos katsoisin

Nyt kuulen äänen vesiputouksen
joka viilentää tämän tuulispään
ja se puhdistaa ja rauhoittaa
tämän härkäpään"
Maria Haukaas Storengin - Should've on "elämäni tunnusbiisi" sanoiltaan:

"Hold on - never let go - I never did and now I know
I should've - I should've - I should've when I had a chance
Jump in - never look back - off into the sunset fade to black
I should've - I should've - I should've when I had the chance

I'm not saying you should do it all
I'm not saying jump every wall
You'll learn from your mistakes
The choices you make - the roads you take

But this much I know it's true
What I regret the most is what I didn't do
And this here is what I've learned
You got to - you got to leave no stone unturned."


8. Kierrätätkö, miksi tai miksi et?
Kierrätän. Taloyhtiön roskakatokseen menevät paperit, kartongit, biojäte, energiajae ja sekajäte. Kun energiajae-astia tuli, sekajäteastiamme tyhjennysväli harveni huomattavasti. Tämän lisäksi vien vaatteet UFF:lle tms. ja ongelmajätteet sopivaan keräyspaikkaan. Lasipurkit kiertävät äidilleni ja kummitädilleni hillojen ja joululahjasinappien uusiokäyttöön. Olisihan se vähän noloa sanoa olevansa töissä alan yrityksessä, mutta kippaavansa kaikki roskat samaan pussiin. Tosin tuo ei ole pääsyy kierrätykselle, vaan se on elämäntapa. Elämäntapa, joka rakastaa luontoa.

9. Mitä söit tänään aamupalaksi?
Syön lähes joka aamu kaksi ruispalaa juustolla, kinkulla ja kurkulla. Lisäksi Maté-teetä ja Valion rasvatonta jogurttia.

10. Lapsuuden haaveammatti, toteutuiko se?
Pitkään haaveilin jostakin eläimiin liittyvästä. Sitten yläasteella se muuttui lastentarhanopettajaksi ja kosmetologiksi, päätyen kemistiin. Lukiossa minulle sattui niin mahtavat maantiedon ja äidinkielen opettajat, että oli oikeasti vaikea valita, kumpi kiinnostaa enemmän. Päädyin lopulta viestijäksi.


11. Millainen on hyvä elämä?
Hyvä elämä on eläjänsä näköinen, mitään kaikille sopivaa kaavaa ei ole. Olen elänyt elämääni sillä periaatteella, että kuolinvuoteellani ei tarvitsisi katua niitä asioita, jotka jäivät toteuttamatta. Tästä esimerkkinä yli 15 vuotta haaveenani ollut moottoripyöräkortti. Nyt ajoplätkässä ovat kirjaimet AB, kun viime syksynä tein vihdoin unelmastani totta.

(Kuva: Heartit.com)

Ohhoh, taisipa tästä tulla pisin, aikaavievin ja haastavin postaukseni. Hatunnosto, jos pysyit tänne asti hereillä.