Aino päätti yllättää äitinsä tässä eräs päivä. Meillä on vakileikki, jossa tytön istuessa pyöräytän pallon hänen jalkojensa väliin. Ja tyttö heittää pallon minulle takaisin. Sitä nuo pirpana jaksaisi tehdä aina vaan, uudestaan ja uudestaan. Eräs päivä leikimme tätä leikkiä ja kappas, pallo kierikin lipaston alle. Otin toisen lelun ja jatkoimme toista leikkiä. Tuokion kuluttua kysyin: missä pallo? Yllätyksekseni tyttö kurkisti lipaston alle ja lähti tavoittelemaan palloa.
En ollut aiemmin käsittänyt, että kymmenkuinen ymmärtää noin pitkälle sanoja ja muistaa noin hyvin, mitä tapahtui hetki sitten. Pitää tästä lähtien varoja sanojaan, mitä tuon lapsosen kuullen puhuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!