Haastava lapsi

Luin tänään Tuomas Enbusken artikkelin Nukkuispa se jo. Voi, miten koinkaan samastuvani hänen elämäänsä, vaikka olenkin eri sukupuolta ja meillä on eri-ikäinen lapsi.

Komppaan, että äitiys on hienointa, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Silti koen välillä riittämättömyyden hetkiä, kun olen kovin ymmälläni, mitä pikku tyttäremme huutaa naama punaisena. En ymmärrä, miksi tyttönen heittelee ruokaa lattialle, tekee kiellettyjä asioita vol. 247 ja ei halua nukahtaa päikkäreille tai yöunille, vaikka on selkeästi väsynyt. Tämä on kovin duuni, missä olen ollut. Ja minulla on sentään kuusitoistatuntisia työputkia takana, projekteja mahdottomilla deadlineilla ja onpahan tuossa rytäkässä tullut hankittua vatsahaavakin.

Kun Ainolla on känkkäpäivä, mikään ei ole hyvä. Ei lattialla leikkiminen, ei sylissä olo. Ei laulaminen, tanssiminen, lukeminen, ulkoilu, syöminen saati nukkuminen. Pukemisesta ja vaipan vaihdosta puhumattakaan. Se, mikä maistui eilen hyvällä ruokahalulla, syljetään tänään lattialle. Koen olevani kädetön ja neuvoton tuon yksitoistakuisen raivon edessä. Minä, joka yleensä selviydyn yllättävistäkin tilanteista (joskus paremmin joskus huonommin) partiolaisen kekseliäisyydellä, olen välillä todellakin hoo moilasena. Välillä lasken hetkiä aamusta, jolloin tyttö menee ekoille päikkäreille. Että saan edes sen hetken huoahtaa. Mutta kun vien raivosta karjuvaa, yliväsynyttä lasta viidettä kertaa päiväunille, on nauru kaukana. Pahimpina päivinä olen laittanut Peltorit korville. Karjuvaa lasta jaksaa paljon paremmin, kun on jotakin ääntä vaimentavaa välissä. Olen modannut vähän Finlaysonin slogania: lapsen ja ihmisen väliin tarvitaan jotakin ääntä vaimentavaa. Suosittelen. Oikeasti.

Ainon isovanhemmat ovat sanoneet: "ah, ihanaa, kun teillä on niin helppo lapsi". Vastaan tähän hokemaan nykyään: "niinpä, kun te olette saaneet rusinat pullasta. Teille ei Aino ikinä raivoa tai kiukkua. Te ette joudu nousemaan hänen kanssaan pahimpina öinä yli tusinan kertaa."

Silti. Äitiys on parasta, mitä minulle on tapahtunut. En vaihtaisi päivääkään pois. Mutta tunnustan, että olen  joskus todella väsynyt ja tekisi mieli karata edes hetkeksi. (Tähän sivuhuomautuksena se, että mies hoitaa kunnioitettavan paljon ja hyvin lastamme.) Pian koittaa se aika, jolloin tänä iltana pieni lohikäärmeemme viedään yritetään viedä unten maille. Hän on selvästi väsynyt, mutta pitäkää peukkuja, ettei ennen nukahtamista tarvitsisi käydä viittä kertaa makuuhuoneessa.