En osaa joidenkin mutsien harjoittamaa mutsietikettiä. Olen pihalla kuin terassikalusteet. Olen käynyt tästä asiasta keskusteluita nyt useamman ihmisen kanssa. Lopputulema on sama. Eihän tähän mennyt kuin yhdeksän ja puoli kuukautta tajuta, että olen käsittänyt muutamia asioita täysin väärin.
Kun puolituttu mamma ehdottaa kadulla, "vaihdetaan kännykkänumeroita, tulette joskus meille kahville", tai "lähdetään joskus vaunulenkille", minulle nuo ovat tähän asti tarkoittaneet samaa kuin että kaivetaan kalenteri esiin ja sovitaan päivämäärä ja kellonaika tärskyille. Mutta ei, tuo onkin tarkoittanut, että moikataan edelleen kadulla, kun tavataan ja kysytään kohteliaissyystä, montako hammasta teillä on ja joko yösyötöt ovat loppuneet. Se ei tarkoita MITÄÄN sen kummempaa. Tuolla tavalla heitetty kutsu ei OIKEASTI tarkoita, että meitä toivottaisiin kylään. Sitten olen hämmentyneenä ihmetellyt, miksei tästä mutsista ikinä kuulu mitään.
Eräs viisas keskustelukumppanini sanoi, että kun itse tarkoitan mitä sanon ja sanon, mitä tarkoitan, olen pihalla kuin lumitulkku tämäntapaisesta jenkkityyppisestä smalltalkista. Että jotakin sanotaan vain muodon vuoksi. Silti aion jatkaa omalla tavallani, koska minusta ei ole heittelemään muka-kahvi-lenkkikutsuja kenellekään ihan vain huvin vuoksi, jos en niitä oikeasti tarkoita.
Hei! Sympatiani ovat puolellasi! Mulla oli pari samantyyppistä paskakokemusta inhoista jenkkityyppisistä mammoista vauva-ajalta. Masensi ihan hiukkasen, kun olin yksin vauvan kanssa ilman mitään tukijoukkoja uudessa kaupungissa ja mies oli päivät töissä - ja sitten joku vielä puhui paskaa ja lupasi päiväkahveja, joita ei tosissaan koskaan tarkoitettu. Inhottavia ihmisiä.
VastaaPoistaKiitos mallamoija kommentistasi! Alkuun luulin, että olin kokemusteni ja fiilisteni kanssa yksin. Kyllähän se ikävältä tuntuu, myönnän. Mutta nyt kun hiffannut kupletin juonen, ei enää harmita niin paljoa.
PoistaApua, mua on viilattu linssiin! :D En ollut tätä ennen edes ajatellut, että se on pelkkää small talkia, oon ottanut nuo jutut aina ihan todesta. Kiitos kun pudotit suomut silmiltäni. Mutsietiketti??
VastaaPoistaT. yks lukija, joka ei ikinä kommentoi mitään. (Oon lukenut blogiasi vähän aikaa, kiinnostavia juttuja ja kirjoitat hyvin.:)
Kiitos kaunis sanoistasi!
PoistaEn mä keksinyt tuolle muutakaan termiä kuin mutsietiketti. ;-)
Tuttu juttu! Sitten jos ja kun joku uskaltaa mun kanssa noinkin pitkään kommunikoida, niin se puhelinnumeron toisessa päässä oleva häviää kuin pieru saharaan. Onneksi ei näitä kokemuksia ole mulla ollut kovinkaan montaa. Yleensä noi lämpimikseen puhujat tunnistaa siitä teennäisestä hymystä. Mie voin sun kanssa lähteä vaunulenkille, vaikka en tiedäkkään missä asut. Mutta hei, soitellaan? ;-)
VastaaPoistaps. Kiva blogi sulla.
Kiitis Eevi. Samaa voin sanoa sinunkin blogistasi!
VastaaPoista