Olen aina pitänyt runoista. Nuorempana kolahti Jyri Schreckin runot. Onpa niitä tullut rustattua itsekin. Pääasiassa tekstiä syntyy silloin, kun on jollakin tapaa paha olla.
Kirjahyllyä järjestäessä (tai siis mies järjesti ja minä toimin piällymiehenä) tuli entisen yhteistyökumppanini, Heli Mustosen Enimmäkseen ihminen -runokirja käteen. En ole vuosiin kirjaa lukenut, mutta nyt taas pysähdyin puhuttelevien säkeiden ääreen. Ohessa hyvä oivallus, vai mitä pidätte?
TAKIASI
arkisestä tykkäämisestä pitäisi remuta enemmän
liittyä parisuhteen pelastusarmeijaan
pitää solisevia puheita
ja soittaa kitaraa keskiviikon kauneudesta
kertoa kuinka ihanaa kosketus on
verkkareissa
makkarakastikkeen jälkeen
ei tarvitse olla kaunis ja rohkea
ei silikoninen ja notkea
vähän lässähtänyt tukka
eripariset villasukat
ja kutsu sipulinvarsien niistämiseen riittää
kuivausrummun lämmössä
katselen sinua ja minua
että elämä osasi tiputtaa tähän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!