Neuvolatäti hukassa vai liian vaativa asiakas?

Olen kuullut urbaanilegendoja neuvolaterkkareista, jotka ovat sydämellisiä, ottavat asiakkaan vastaan lämpimästi, välittävät ja sitä rataa. Tapani mukaan olen tässäkin arvonnassa jäänyt joukon hännille.

Raskausaikana meillä oli terkka, joka oli ihan jees luonteensa puolesta, mutta ah, miten kohelo. Joka ikisellä neuvolakerralla jännäsin, mitä hän mahtaa nyt neuvolakorttiin kirjoittaa. Muutamaan otteeseen hän esim. unohti laittaa lähetteen labraan. Osaat ehkä kuvitella, miltä tuntuu loppuraskaudessa olla neljä tuntia ilman vessassakäyntiä, jotta pääsee lorottamaan pissanäytteen? Ensimmäisten tyttösen rokotusten aikaan pelkäsin, että terkka koheloiksuuksissaan pistää tyttöön jotakin aivan muuta, mitä on tarkoitus. Sitten tämä terkka lähti opintovapaalle. Minä jo huokaisin helpotuksesta. Että tilanne ei voi tästä enää huonontua.

Kunnes kuulin, että opintovapaan sijaiseksi on tullut vastavalmistunut nuori nainen. Tokihan meistä kukin on ollut vastavalmistunut joskus, mutta. Kun esikoisen kanssa on vähän pihalla joistakin asioista, ja olisi kiva, jos terkalle voisi soittaa ja tämän kanssa keskustella mietityttävistä asioista. Mutta kun ei tämä osaa mitään mistään sanoa. Viime kerralla, kymppikuukauden painokontrollineuvolassa käydessämme tämä ripsen-jakynnenpidennysterkka (ihan oikeasti, timangeilla koristetut ripset ulottuivat kulmakarvoihin asti) möläytti: "onko teillä suvussa kääpiöitä?". Luulin sekunnin sadasosia kuulleeni väärin, mutta ei. Repesin nauramaan ja käkätykseltäni sain huohotettua: "mitä?. Vasta sitten tämä tajusi olleensa hieman tahditon ja korjaili sanomisiaan. Luojan kiitos en ole herkkähermoisimmasta päästä, muuten olisin varmaan pandasilmäisenä parkunut miehelleni koko kolmen korttelin kotimatkan, että tyttäremme jää kääpiöksi.

Neuvolan soittoaika on tasan tunti kerran päivässä. Viimeksi roikuin linjoilla 23 minuuttia, kunnes pääsin läpi. Eikö Helsinki voisi ottaa mallia Espoosta tai vaikka vakuutusyhtiöstä, jossa soittaessasi joku systeemi ottaa talteen numerosi ja sieltä soitetaan takaisin? Ai, niin. Eihän minulla ole mammalomalla muuta kuin aikaa. Jonottaa. Not. Viimeksi terkkaa odottaessani istuin penkillä naulakon takana. Satuin kuulemaan kahden terkan keskustelun (eivät nähneet minua). Toinen tokaisi: "voivoi, nyt on soittoaika, mut mulla on NIIN kamala nälkä, että menen kyllä syömään. Kyllä ne voivat soitella myöhemminkin, JOS on jotakin tähdellistä asiaa." Sillä tavalla. JOS on jotakin tähdellistä asiaa. Minulla kun ei ole ylensä tapana soitella terkkarille, jos en osaa päättää, minkä väriseksi varpaankynteni tänään lakkaan. Kun terkat lähestyivät, nousin seisomaan, ja tämän möläyttäjä vaihtoi vuorotellen väriä punaisesesta valkoiseen ja takaisin. Ah, mitä palvelualttiutta!

Tällöin kiitän, että anopikseni on siunaantunut täysipäinen nainen, joka siitä huolimatta, että on entinen terkka, ei tuputa tietojaan tai näkemystään, mutta on turvana, kun joku asia mietityttää.