Väestöliiton valmistunut tutkimus Toiveesta toteutukseen - Suomalaisten lastenhankintaa selittäviä tekijöitä ei kerro juuri mitään uutta.
Sen sijaan tieto, että joka toinen lasta suunnitelleista ei toteuttanut aikomustaan, oli minulle yllätys. Että määrä on noinkin iso. Itse aiemmassa elämässäni lapsettomien kanssa toimineena näin läheltä, kuinka montaa paria (20%) lapsettomuus tavalla tai toisella koskettaa. Asia on kipeä kuin jatkuvasti vereslihalla oleva haava. Se, että lähipiiri toivoo tai suorastaan jopa vaatii perheenlisäystä, ei asiaa ainakaan helpota. Toiveiden toteutumattomuus satuttaa. Etenkin, jos asialle ei löydetä syytä. Koen surua nytkin, kun lähipiirissäni on useita ihastuttavia pariskuntia, joiden tyhjän sylin toivoisin saavan täyttymyksen.
Hyvä tutkimuksen tieto oli se, että ne, jotka eivät aio hankkia lapsia, eivät niitä hanki. Että epätoivottuja lapsia syntyy meillä nähtävästi kuitenkin vähän. Ja että ne, jotka eivät lapsia koe "omaksi osakseen", jäävät vapaaehtoisesti lapsettomiksi. Se heille suotakoon. Ja että pariskunnat eivät tutkimuksen mukaan yritä lapsen avulla pelastaa ongelmissa olevaa parisuhdettaan, on hyvä asia. Lapsen pienille harteille tuo taakka on liian raskas kannettavaksi. Itse mieluummin elin koko lapsuuteni äitini kanssa kahden, kuin että paikalla olisi ollut isä, joka ei koskaan olisi minua edes halunnut.
"Taloudellisessa turbulenssissa lasten hankintaa lykätään". Mistä sitten johtuu, että kaikki pääkaupunkiseudun synnytyssairaalat pullistelevat synnyttäviä äitejä ja sulkuja on vähän väliä päällä? Ja tätä on jatkunut jo ainakin puolitoista - pari vuotta. Ja busseihin ei usein mahdu, kun kyydissä ovat jo kahdet vaunut ja kävelylenkillä tulee koko ajan vaunuilevia vanhempia vastaan?
"Lastenhankintasuunnitelmien kariutumiselle löytyy erilaisia syitä. Sitä selittävät erityisesti ikä, perheen talouteen liittyvät tekijät, huono parisuhde tai kumppanin kielteinen asennoituminen lastenhankintaa kohtaan. Mikäli lastenhankintaa lykätään ja lykätään, tulevat biologiset realiteetit jossain vaiheessa vastaan, ja todennäköisyys vanhemmaksi tulemiseen pienenee," kertoo tutkimus.
Äitini on useampaan otteeseen sanonut, että hän ei koskaan antanut itselleen lupaa haaveilla lapsenlapsesta. Ehkä siksi, koska en sitä aiemmassa avioliitossani itsekään uskaltanut tehdä. Kun olin itse vaarassa sekä fyysisesti, että psyykkisesti, tärkein päätökseni parisuhteesta lähtöä ennen oli huolehtia varmasta ehkäisystä. Pahin virheeni olisi ollut raskautua tuossa painajaismaisessa elämäntilateessa. Kun kohtasin ihanan nykyisen aviomieheni, meille oli alusta saakka selvää, että toivomme perheenlisäystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!