Iloista postia

Eilen postimies kantoi ilokseni paketin. Mies tosin kommentoi sisään tultuamme: mitä sä olet TAAS tilannut? Heh. Ihmettelin ensin itsekin, että juuri eilenhän minä kävin postissa hakemassa erään paketin.

Kunnes päässäni välähti. Tämä on varmaankin SE! Kyllä. Osallistun Ipanaisen Annin Sinulle on postia -haasteeseen. Ideana on siis se, että toinen mammabloggari lähettää toiselle jotakin kivaa. Ei siis lapselle, eikä mitään arkista, vaan jotakin kivaa. Itse sain Annilta oman salaisen ystäväni tiedot ja paketti on nyt matkalla.

Kuori kertoi lähettäjän paikkakunnan. Se oli entinen kotikaupunkini Tampere. Jännittyneenä avasin paketin. En edes malttanut ottaa päällystakkia pois päältä, kun olin niin tohkeissani. Olo oli kuin pikkutytöllä, joka saa avata tädin matkalta tuoman yllätyksen.

(Pahoitteluni kuvan laadusta.) Kuoresta paljastui kaksi ihanaa levyä suklaata. Toinen on suuri lempparini, Maraboun sitruuna-inkivääri -suklaata, jota en ole pitkään aikaan muistanutkaan kaupasta kotiuttaa. Suosittelen testaamaan, jos et ole vielä tutustunut tähän herkkuun. Tuo toinenkin on todella hyvää. Harmittaa vaan niin vietävästi, että olemme miehen kanssa sopineet olevamme herkkulakossa tyttösen synttäreihin asti. Ihan hirveästi himottaisi avata nuo houkuttelevat levyt heti. Ehkäpä lipsumme lakosta kahden palasen verran. Ehkä. Lisäksi kirjeestä paljastui ihanan kesäiset lautasliinat, jotka lähtevät tulevana viikonloppuna juhlistamaan kesän ensimmäistä piknikkiä.

Eniten minua kuitenkin puhutteli lähettäjän käsin kirjoittama alkujaan puolalainen (?) runo. Ja vau, omin kätösin askarreltu rintaneula! Joku tuntematon oli minua ajatellen tehnyt omin käsin jotakin. Itse olen käsitöissä aika onneton ja siksi tällainen omin käsin tehty yllätys puhutteli paljon. Äitini ihastui niin rintaneulaan (hän kun rakastaa sekä violettia ja vihreää), että lahjoitin sen hänelle. Toivottavasti salainen ystäväni ei tästä pahastu.

Kiitän salaista ystävääni paketista! Toivottavasti minun lähettämäni paketti ilostuttaa minun salaista ystävääni edes puoleksikaan nin paljon kuin minua.