Tuohon tiivistyy aika lailla se, mitä äitiydestä ajattelen. Äitiyttä ei voi suorittaa, aina kärsii riittämättömyyden tunteista ja omasta keskeneräisyydestä. Etenkin, kun lapsi muistuttaa omista "vaillinaisuuksista" perittyään äidiltään geenit Kärsimättömyys ja Jääräpäisyys. Otan osaa, Aino! Kukin tehkööt valintansa omista lähtökohdistaan käsin, koski se sitten vaipatusta, nukkumista, syömistä tai muuta lastenkasvatusta. Kenelläkään toisella ei saisi olla asiaan nokan koputamista.
Toivon kovin, että olisin lukenut Satun ja Katjan huipputeoksen Vuoden mutsi jo raskausaikana. No, kirja oli vasta tekeillä silloin. Olisin säästynyt monelta harmaalta hiukselta ja pohdinnalta. Suosittelen kirjaa kaikille äideille luettavaksi. Se antaa luvan olla keskeneräisyydessäänkin riittävä. Kiitos siitä!
Vuoden mutsi on unikouluopusten lisäksi ainoa kirja, jonka olen synnytyksen jälkeen lukenut. Uskon, että valintani olisi voinut osua myös huomattavasti huonompaan opukseen, kuin tuo. Ja meidän perheen huumorintajusta kertoo jotakin sekin, että myös tuo perheen karvaisempi yksilö hörähteli ääneen, kun luin kirjasta pätkiä ääneen (sen mitä omalta pärskinnältäni sain luettua).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!