Jotakin lämmintä huljahti noin kahdelta yöllä. Kauhuissani ajattelin ensimmäisenä, että lantionpohjanlihakseni ovat sanoneet sopimuksen irti ja olin laskenut alleni. Kun nousin vessaan, hulahti lisää lämmintä nestettä. Päässä raksutti ja sitten lamppu syttyi - nyt meni lapsivedet! Minut meinasi vallata epäusko, juurihan päivällä olin Laura-ystävälle valittanut, että “vielä pitää kestää tämän mahan kanssa näitä helteitä viisi viikkoa”. Mutta lorinasta ei voinut erehtyä, vaaleanpunaista nestettä valui minusta, vaikka kuinka yritin pidätellä. Soitin Kätilöopistolle ja sieltä pyydettin näytille, kun en ollut maanantaisen neuvolakäynnin jälkeen varma, oliko vauvan pää kiinnittynyt vai ei. Tuleva isikin heräsi ennätysnopeasti. Onneksi olin juuri pakannut sairaalakassinkin valmiiksi, vain hygieniatarvikkeet piti pakata mukaan. Taksi tuli nopeasti ja vähän ennen kolmea kaarsimme Kättärin rampille. Olimme molemmat epäuskoisia, nytkö se tapahtuu? NYT se todella lähti käyntiin, nyt ei enää käännytä takaisin. Silti mietin, että miten jo nyt? Melkein viisi viikkoa etuajassa?!
Minusta otettiin labranäytteet ja kun crp-tulehdusarvo oli koholla, minut otettiin päivystysosastolle 4 sisään. Sain antibioottitipan ja menin nukkumaan, sen mitä jännitykseltä pystyin. Aamulla otettiin taas labra ja sitten odoteltiin iltapäivällä olevaa tutustumiskäyntiä sairaalaan. Se oli sinänsä huvittava kokemus, minulla oli tippa kädessä ja sairaalakaapu päällä, ja muut tutustujat katselivat minua vähän uteliaina.
Iltapäivällä laitettiin tippumaan oksitosiini, että synnytykseen saataisiin vauhtia. Supistuksia alkoi tulla, mutta kohdunkaula aukesi vain kolme senttiä. Tippa ehti tippua kuutisen tuntia, kunnes se laitettiin taas yöksi pois, josko luonto käynnistäisi synnytyksen toden teolla. Yöllä minulle nousi 38 asteen kuume ja tärisin kuin horkassa. Se kuitenkin laski Panadolilla. Mutta yö ei tehnyt ihmeitä. Aamulla tippa laitettiin uudelleen tippumaan. Kateellisena katselin niiden viiden muun synnytyssalin supistuskäyriä, joita pystyin synnytyssalimme monitorista seuraamaan. Omat supistukseni olivat kärpäsenkakkaa niihin verratuna, vaikka laittoivatkin puuskuttamaan. Koko ajan tulehdusarvo vain kohosi ja lääkärit alkoivat epäillä kohtutulehdusta. Crp ehti kohota yli sadan ja torstaina klo 13:30 tehtiin kiireellinen sektiopäätös. Siippa vietiin vaihtamaan vaatteita, kun minut kärrättiin muutamaa kerrosta ylemmäksi leikkuusaliin. Siinä vaiheessa alkoi todella jännittää, kun tajusin, että pian vauva oikeasti tulisi maailmaan.
Sain spinaalipuudutuksen ja ehdin maata leikkuupöydällä valmisteltavana tovin, kunnes tuleva isi tuli paikalle. Pelotti, jännitti ja samalla olin valtavan innostuksen vallassa, nyt vauva oikeasti tulee maailmaan! Spinaali toimi kuin unelma, tunsin vain, että jotakin venytetään alavatsallani, mutta mitään kiputuntemuksia ei ollut. 14:08 synnyit maailmaan yhdeksän (meille kymmenen) pisteen tyttönä. Mitoilta 2505 grammaa ja 44 senttiä.
Pieni vauva kääräistiin kapaloon ja tuotiin isäsi pideltäväksi rinnalleni. Hetken saimme ihmetellä pientä tulokastamme ja sitten pöllämystynyt, tuore isä ja vauva lähetettiin synnytysosastolle, kun minä lähdin heräämöön. Ne pari tuntia, jotka jouduin olemaan heräämössä, tuntuivat todella pitkiltä. Odotin malttamattomana perheeni luokse pääsyä. Aika tuntui vain matelevan. Vapisin kuin horkassa. Sen sijaan jalat alkoivat pelata jo yllättävän pian. Kun olin varautunut siihen, että spinaali vie koko alaruumiini tuntemukset useiksi tunneiksi. Ja kun pääsin vauvan ja isän luokse, loppupäivä menikin sumussa. Siitä ei ole mitään muistikuvia. Ensimmäiset muistikuvat ovat vasta seuraavalta päivältä.
Sairaalassa oli helppo olla. Mikäs siinä täysihoitolassa ollessa, viisi kertaa päivässä tulee valmis ruoka eteen, kätilöt neuvovat, miten vastasyntynyttä pitää käsitellä, sektiokivut pidetään kipulääkkeillä kurissa ja vaatteetkin häviävät pyykkikorista itsekseen. Kolmantena sairaalapäivänä saimme perhehuoneen, joka oli ihana asia. Enää isin ei tarvinnut rampata kodin ja sairaalan väliä, vaan saimme harjoitella perhearkea 24/7. Isi osallistui tyttären hoitoon huolella, ja sai siitä kätilöiltä paljon kiitosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!