maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ja taas...

Yllättääkö ketään blogini lukijaa, jos kerron olevani TAAS sairaslomalla? Reilun viikon ajan mulla on ollut säännöllisiä supistuksia 10 - 20 kertaa vuorokaudessa. Eivät tee kipeää, mutta kyllähän sellainen keilapallo vatsassa tuntuu aika ikävältä.

Kävin niiden vuoksi pissa- ja hiivakokeissakin. Puhtaat. Keskusteltuani neuvolan terveydenhoitajan kanssa alkoi kuitenkin hermo mennä. "Seuraava vapaa lääkäriaika on 6. KESÄkuuta". Mä sanoin, etten voi millään odottaa sinne asti, että pahimmassa tapauksessa Myttynen on maailmassa ennen sitä. Päädyin sitten soittamaan Kättärin päivystykseen. Sieltä käskivät näytille. Minä menin sinne ja tilanne tsekattiin. Kohdunkaula täysin kiinni ja pituuttakin yli neljä senttiä. Hyvä niin. Samalla sain kuulla päivystävän lääkärin suorasanaisia kommentteja siitä, miten neuvolan olisi pitänyt hoitaa seuranta. Nyt olen lepolomalla seuraavat kaksi viikkoa ja rehkimistä pitää välttää. No, jos suppareita saa aikaan pelkällä ruuanlaitolla, niin enpä juuri taida kotoa poistua seuraavan parin viikon aikana.

Minua kuitenkin kiinnostaa, mitä tämän kahden viikon jälkeen. Pitääkö minun jatkaa sairaslomaa aina pari viikkoa kerrallaan äitiysloman alkuun asti? Kuka hoitaa seurannan, pitääkö mun joka kerta lähteä oikeasti Kättärillä käymään, vai voisinko mahdollisesti käydä tuossa kolmen korttelin päässä olevassa neuvolassa? Minusta tuntuu tyhmältä rasittaa Kättärin henkilökuntaa tällaisilla käynneillä, kun siellä on oikeasti tapauksia, jotka tarvitsevat erikoislääkärin huolenpitoa ja potilaita riittää ovista ja ikkunoista, kun Naistenklinikkakin on menossa remonttiin.

Ymmärrän kyllä, että nyt mennään tosi aikaisilla viikoilla vielä (21). Että Myttysen pitäisi pysytellä matkassa mukana ja minun oikeasti pitää nyt keskittyä itseni hoitamiseen ja lepäämiseen.

Niin tai näin, jos joudun olemaan loppu työajan sairaslomalla, keväästä tulee piiiitkä. Etenkin, kun en voi tehdä juuri mitään. Pitää yrittää katsoa digiboksista kaikki katsomattomat leffat pois ja lukea kirjoja. Mutta ei sitäkään määräänsä enempää jaksa. Vinkkejä ajan kuluttamiseen kotisohvalta?

Turhautuminen Naamakirjaan

En tiedä, mikä kyllästymisvaihe minulla on menossa. Naamakirjassa pyörivät päivitykset Foursquaresta, SportsTrackerista ja eri peleistä eivät voisi vähempää kiinnostaa. Olen laittanutkin oheiset päivitykset pois etusivun uutisvirrasta.

Mutta tuntuu, että Naamakirjassa on näiden lisäksi yhä vähemmän aitoa sisältöä, kavereiden kuulumisia, joiden vuoksi alunperin sinne liityin. Yhä harvempi kaveri postaa kuulumisiaan seinälle. Muutaman feedit taas olen joutunut piilottamaan. En vain kestä tekopirteää aina jatkuvaa hehkutusta siitä, kuinka elämä on ihanaa (ei taatusti aina ole). Samaa sarjaa ovat myös vyötärön alapuoliset vitsit tai postaukset vain ja ainoastaan siitä, mitä Irma-Petteri on taas tehnyt.

Mutta en kuitenkaan halua erota NaamaKirjasta. Sosiaalinen uteliaisuuteni estää. Samoin se, että millä muulla välineellä pysyisin perillä vanhojen tuttujen kuulumisista?

Mitä mieltä sinä olet Facebookista? Mitä kirjoittelet siellä ja miten ylipäätään käyttäydyt somessa, oletko ennemmin tarkkailija vai aktiivinen sisällöntuottaja?

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Oivat kiisselit

Pääsin Buzzador-kampanjan kautta testaamaan uusia Muksu-kiisseleitä. Testiin tulivat molemmat maut; mustikka ja vadelma. Ainesosasisältö vakuutti: ei lisättyä sokeria, eikä mitään muutakaan ylimääräistä (ts. keinotekoisia makeutus-, väri- maku- tai säilöntäaineita). Marjoja kiisseleistä löytyy 14%. Ainoa huono puoli on vuorokauden säilytysaika avaamisen jälkeen.

Ainolle puuro maistui näiden kiisseleiden kanssa enemmän kuin hyvin. Tulipa neidin suusta useammankin kerran hyvin vaativasti: "lisää kiisseliä!". Ovathan nämä tyyriitä, enkä jatkuvaan käyttöön näitä ostaisi, mutta esim. mökkireissulla oiva puuron lisäke.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Rakenneultra takana

Vaikka aiemmin kirjoitin, etten tässä raskaudessa ole "tiennyt" vatsassa majailevan Myttysen sukupuolta, on minulla ollut epäilykseni asiasta. Ei niin vahva kuin Ainoa odottaessa, mutta sellainen jännä kutina on vatsanpohjassa ollut viimeisen kuukauden ajan. Sinänsä hauskaa, kun Isämies on veikannut tulokkaan sukupuolen olevan aivan päinvastainen kuin mitä oma tuntemukseni on kertonut.

Käytin eilen lounastuntini siihen, että köpöttelin työpaikalta Kätilöopistolle (joka muuten sattuimoisin muistuttaa päivittäin olemassaolostaan näkymällä suoraan työhuoneeni ikkunasta). Vuorossa oli rakenneultra. Minut vastaanotti np-ultrasta tuttu, reipas ja iloinen kätilö.

Sydän pumputti kauniisti, keuhkot ja sisäelimet näyttivät olevan kunnossa, kallo oli hyvän mallinen, raajat oikean mittaiset ja löytyipä niistä kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. Intoutuipa Myttynen vilkuttamaankin kahdella kädelläkin, kun häntä vähän tökittiin. Sitten kätilö teki SEN kysymyksen: haluanko tietää sukupuolen. Kerroin haluavani. Sitten alkoi (mamman) sydän hakata, pumpumpum. Esiteltiinpä pienen miehenalun sukukalleuksia oikein zoomin kera. Eli Ainolle on tulossa pikkuveli!!

Kun paluumatkalla soitin Isämiehelle (joka ei töiden takia päässyt keskellä päivää olevaan ultraan), hän kyseli, olenko varma sukupuolesta. Nauraen vastasin, ettei tytöllä ole sellaisia härveleitä jalkovälissä, jotka tuolla tyypillä näkyivät. Olipa vaikea keskittyä töihin enää tuon jälkeen!

Nyt vain pitäisi ryhtyä valtavaan mini-tyttövaatteiden myyntiurakkaan. Huh! Projekti kauhistuttaa minua jo valmiiksi.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Sielun ravintoa Jessen muodossa

Eilen olin konsertissa. Ensin minun oli tarkoitus mennä sinne ystävättären ja ihanan kollegan kanssa, mutta häneen iski joku pöpö ja pikarekrytoinnilla sain Isämiehen mukaan ja anopin viihdyttämään illaksi Ainoa.

Ja mikä nautinto ilta olikaan. Ihastuin tähän laulajaan jo Voice of Finlandin ensimmäisellä kaudella. Vahva ääni teki minuun heti vaikutuksen. Lavalla oli Jesse Kaikuranta kera puoliakustisen bändin. Hän lauloi lähes kaikki ensimmäisen levynsä biisit, olipa mukana muutama lainattukin versio. Voin vain ihailla ammattimaista äänenkäyttöä ja koskettavan kauniita sanoituksia. Ja osaava bändi vain konmppasi Jessen upeaa ääntä.

Eihän konsertissa millään pysynyt suu kiinni (meikäläisellä on paha tapa laulaa konserteissa mukana), eikä silmäkulmat kuivina. Olen muutenkin helposti herkistyvää sorttia, saati nyt hormonihirviöisenä. Illasta jäi valtavan hyvä fiilis ja kun ajelimme anopin autolla kotia kohti, nauttien auringon viimeisistä säteistä, huokaisin Isämiehelle: "olen tavattoman onnellinen, kiitos".

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Hitaasti, mutta itkuitta

Ainon hammaskalusto lisääntyy hitaasti, mutta varmasti. Ekasta hammastarkastuksesta neidin hammaskalustosta jäi kaupungin rekistereihin vain yhden hampaan merkintä. Sittemmin hampaita on tullut hitaasti, mutta varmasti lisää. Keskosina syntyneillä kuulemma hampaat tulevat hitaasti. Eron huomaa, onpa monella ikätoverilla jo lähes koko purukalusto suussa.

No, pääasia on, että hampaat tulevat. Vaikka sitten hitaasti. Nyt suussa pilkottaa yhdeksän hammasta, ja kymmenes on kovaa vauhtia puskemassa ikenestä läpi. Vaikka ison poskihampaan tulo näyttää hurjalta, kun ensin ikeneen tulee reikä, sitten reikä suurenee, ien mustuu lähes mustaksi ja sitten plop, hammas onkin läpi. Saamme olla onnellisessa tilanteessa, että Aino ei tullu hampaitaan oireilevan kuin kuolaamalla ja puremalla kaikkea mahdollista. Ei (yö)itkuja, ei kuumeilua, ei sekaista vatsa, ei mitään kliseisistä oireista. Onneksi.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Muutama ruokavinkki

Olen viime aikoina innostunut kokeilemaan uusia reseptejä niin leivonnan kuin ruuanlaitonkin puolella. Nyt laitan jakoon muutaman oivaksi havaitun reseptin vaikka viikonloppuna kokeiltavaksi.

Teriyakilohi
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kaada kaupan valmista teriyakikastiketta lohen päälle noin kolme - neljä tuntia ennen paistamista, että kala ehtii maustua. Paista uunissa normaaliin tapaan. Yksinkertaista, nopeaa, helppoa ja TODELLA hyvää.

Sitruunainen broileripasta
Tästä Hellapoliisin reseptistä tuli meidän perheen suosikki heti kerrasta. Sitruuna ja broileri sopivat mainiosti yhteen. Tyylilleni uskollisena modasin reseptiä taas vähäsen.

Kuva ja resepti: Hellapoliisi


2 rkl (sitruunalla maustettua) oliiviöljyä
450 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
(3 valkosipulinkynttä hienonnettuna)
sitruunaista kalamaustetta (suolaton)
suolaa
1 sipuli ohuina lohkoina
yhden hyvin pestyn sitruunan kuoriraaste
yhden sitruunan puristettu mehu
4 dl ruokakermaa (käytin kolmen juuston kermaa)
(1 ruukku Thai-basilikaa silppuna)
kurkumaa

Kuumenna oliiviöljy pannulla. Paista broilerin fileesuikaleet kauttaaltaan. Sekoita joukkoon hienonnetut valkosipulinkynnet. Mausta sitruunaisella kalamausteella ja suolalla. Lisää sipulit, sitruunan kuoriraaste ja sitruunan mehu, kääntele hetki. Lisää lopuksi kerma ja silputtu Thai-basilika. Kuumenna.


Currynmakuinen tonnikalavuoka
Hellapoliisi ei ole pettänyt vielä kertaakaan. Tämä maistui koko meidän poppoolle.
Kuva ja resepti: Hellapoliisi

1 rkl oliiviöljyä tai sitruunalla maustettua oliiviöljyä
1 tl currya
700 g peruna-sipulisekoitusta
1 iso sipuli silppuna
(3 valkosipulinkynttä hienonnettuna)
(400 g tomaatti-kasvissekoitusta (pakastealtaasta))
2 1/2 dl kolmen juuston kermaa
2 dl  ruokakermaa
(150 g juustoraastetta)
2 prk tonnikalapaloja currykastikkeessa
limepippuria tai sitruunapippuria myllystä


Kuumenna öljy isolla pannulla tai kattilassa. Lisää joukkoon curry käännellen ja hetken päästä silputtu sipuli ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Kääntele hetki ja lisää tomaatti-kasvissekoitus (jätin pois), kermat ja juustoraaste (jätin pois). Kääntele lopuksi joukkoon tonnikalapalat currykastikkeessa ja mausta limepippurilla tai sitruunapippurilla. Kaada seos uunivuokaan ja kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä ja pinta saanut kauniin värin.


Vadelma-rahkapiiras
Ja vielä jälkiruokaa. Tätä Esmeraldan taivaallista vadelma-rahkapiirasta olen tehnyt useammankin kerran. Olen vain modannut pohjaa Ainollekin sopivaksi eli laittanut kaurahiutaleiden kaveriksi manteli- ja gluteenitonta jauhoseosta.



Kuva ja resepti: Esmeraldas-blogi

torstai 18. huhtikuuta 2013

Nimikone

Kaksplus yllätti. Sivuilta löytyy nimikone, jolla päättämättömät vanhemmat voivat etsiä sopivaa nimeä lapsukaiselleen. Koneeseen laitetaan oma ja puolison nimi ja valitsemalla kategorioista sopivat. Kuulostaa hauskalta, eikö totta? Minulta meinasi purskahtaa teet näppikselle, kun luin koneen ehdotuksia. Priskilla, Airu, Airamo, Laina, Rauno. Ei kiitos, näistä ei löydy meidän lapsoselle nimeä.

Pitänee jatkaa pähkintää ihan itse. Josko vaikka parin viikon päästä rakenneultrassa selviäisi sukupuolikin?

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Pieni komentelija

Huusholliimme on muuttanut pieni komentelijan alku. Ensimmäinen käsky tuli viikonloppuna sormea heristäen: "Äiti, nyt nukkumaan." Nauruntyrskähdysten saattelemina painuinkin petiin.

Eilen sama tahti jatkui. Olin jo pukenut työvaatteet päälle. Tytär tulee viereen. "Äiti, mekko.".
"Mutta kun äidillä on jo mekko päällä."
"Toinen mekko."
"Mikä mekko?"
Tytär juoksee sängynpäätyyn, jossa pidän silitettyjä vaatteita.
"Tämäkö hame?" kysyin.
"Ei, äiti laittaa tämän." , osoittaen toista mekkoa.
Ei siinä muu auttanut kuin vaihtaa vaatteet.

Onhan se ihan hyvä, ettei aamulla tarvitse itse miettiä, mitä töihin pukee, kun päällepantavat päättää 1v 10kk tyylikonsultti. :-D

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Lukuvinkki

Sain anopilta lahjaksi uuden kirjan. Atena-kustannuksen kirjan, kahden perheenäidin ja psykologin kirjoittaman kirjan Kun kolmesta tulee neljä - opas toisen lapsen saaville perheille.


(Kuva: Atenakustannus)

Takakansi ja sisällysluettelo kuulostavat sen verran mielenkiintoisilta, että käynpä heti kirjan kimppuun. Etenkin kirjan mainostettu käytännönläheisyys kiinnostaa kovastikin.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

On the edge

Äärirajoilla, living on the edge, kamelin selkä,

Käytti mitä sanoja tahansa, mä olen todella väsynyt tällä hetkellä. Nyt viimeisimpänä Ainon antibiootista ja/tai korvatulehduksesta riehaantunut koko kropan nokkosrokko yhdistettynä (pahaan) niveltulehdukseen. Toivottavasti tilanne helpottaa nyt kortisonikuurilla. Mutta mitä vielä? Asioilla on tapana kertyä, mutta mitä vielä? En jaksaisi nyt yhtään paskaa niskaan.

Yleensä jaksan olla positiivinen ja kaivaa sen positiivisuuden rippusen mustimmastakin mustasta. Nyt tuntuu siltä, että kevät on tuonut plussaa näyttäneen testin jälkeen vain negatiivisia uutisia. Jatkuvaa sairastelua, oman kropan kipuiluja, unettomuutta, stressiä, turhautumista. Kroppa on aivan jumissa kaikesta stressistä ja nukkumattomista öistä (Aino kyllä nukkuu, mutta minä reagoin stressiin unettomuudella).

Tätä ei yhtään helpota stressi työmaalla. Vaikka rakastankin omaa työtäni, se muu hässäkkä ja säätäminen, mitä ympärillä tapahtuu, se rasittaa huomaamatta. Yritän rajata ne itseni ulkopuolelle, mutta kun aletaan puhua epätasa-arvoisuudesta, en voi vain sivuuttaa asiaa olankohautuksella.

Väsymystilastani kertoo jotakin se, että kun eilen avauduin väsymyksestäni NaamaKirjassa, sain ystäviltäni niin ihania kommentteja, että purskahdin itkemään. Nyt sinnittelen ajatuksella: "jaksa vielä yksi päivä, jaksa vielä yksi päivä". En halua tuntea näin. Että joudun työmaalla jatkuvasti puremaan hammasta, etten purskahda itkuun. Että joudun tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että tälläkin hetkellä äitini on hoitamassa Ainoa kotona, kun minua odottavat kokoukset työmaalla. En halua olla koko ajan (fyysisesti) hajalla jostakin ja taistella kipujen kanssa (joihin ei särkylääkkeet auta). En halua oksentaa enää yhtään ainoaa kertaa tämän raskauden aikana, tai tuntea kuvotusta 24/7, jos en syö kahden tunnin välein. En halua, että pinnani on koko ajan kireällä. Välillä jopa mietin, olenko ihan hullu, kun äkäilen kiukkuilevalle, esiuhmailevalle taaperolle ja mahasta on tulossa toinen. Samalla kun TIETÄÄ, että pitäisi olla kiitollinen, kun on ihana Isämies, lapsi, asunto pään päällä, ruokaa kaapissa ja elämä kaikin puolin ok. Mutta kun se ei aina mene niin. En halua tuntea näin, mutta asiat eivät ole minun päätettävissäni. Samalla tunnen huonoa omatuntoa siitä, että märisen "pikkujutuista". Voisihan jollakin perheenjäsenellä olla parantumaton sairaus, meitä olisi voinut kohdata työttömyys, onnettomuus tai kuolema. Toivon vain koko sydämeni pohjasta, että kevätaurinko toisi meidänkin elämäämme JOTAKIN positiivista.

Raskaanaolo ei sovi mulle

Olen aika monta kertaa lukenut Project Maman "Raskausviikot explained" -postauksen ja hihittänyt hammastenkiristelyiden välissä.

Olen jo aiemmin todennut, että mun varaosista kootulle kropalle raskaanaolo ei vain sovi. Tänäkin vuonna olen ollut jo enemmän sairaslomalla kuin töissä. Kiitos vaan rs- ja norovirus, pitkittynyt keuhkoputkentulehdus, raskauspahoinvointi ja nyt viimeisimpänä välilevynpullistuma (taas) ja bursiitti (limapussintulehdus) lonkassa. Puhumattakaan rannekanavaoireyhtymästä, joka on yölastoista huolimatta pahentunut aika tavalla viimeisen kuukauden aikana. Pomo tykkää, kun olen vähän väliä sairaslomalla. Mutta minkäs teet. Mutta sairastaminen ja jatkuvat vaivat ovat TODELLA arsesta.

Tässä tiivistetysti ne kohdat, jotka erityisesti kolahtavat:

6. Nuppineulanpään kokoinen solurykelmä aiheuttaa kestokrapulan. Kusettaa, viluttaa, väsyttää, yrjöttää. Pidä siinä sitten jostain foolihapon saannista huoli.
Etenkin, kun pahoinvointi jatkuu edelleen (nyt rv 18). Erityisen kivaa on keskeyttää syöminen kesken aterian ja käydä halailemassa posliinia (rakkaan Isämiehen sijaan). Note to yourself: karkea ruisleipä maistuu huomattavasti paremmalta alaspäin mennessään.

13. Tervetuloa "seesteiseen keskiraskauteen". Kun krapula hellittää, on elämäsi mahdollisuus käydä jumpassa. Salin peileistä tajuat, että et näytä tulevalta äidiltä vaan ainoastaan lihavalta.
En todellakaan pääse vaivoineni mihinkään jumppaan, mutta eteisen iso peili väistämättä paljastaa: on "kiva" näyttää ylikasvaneelta muumilta.

31. Nyt kersa alkaa vääntää itseään pää alaspäin, joten maha muuttaa muotoaan kesken palaverin. Hyvä puoli: se ei enää monota virtsarakkoon.
Ei monota ei. Aino oli viimeiset puolitoista kuukautta pää alaspäin. Ihan yhtä ikävältä ne tiuhat ja tiukat nyrkiniskut virtsarakkoon tuntuvat.

34. Voipi olla, että vähän turvottaa. Toivottavasti ei ole helle.
Ai vähän? Toivon tosiaan, ettei ensi kesästä tule kovin helteinen. Yksi raskaus, yksi hellekesä riitti mulle.

36. Viimeinen kuukausi siihen teoreettiseen h-hetkeen. Onneksi nyt alkaa äikkäri!
Joo, tai sitten tämäkin päättää ulkoistaa itsensä, kun äiti on ollut kolme päivää mammalomalla. Se jää nähtäväksi. Jotenkin on vahva fiilis siitä, ettei tämäkään bebe sinne LA:n asti mahassa pysy. Että meistä tulee nelihenkinen perhe jo elokuussa. 

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Koskettavaa

Nyt raskausaikana elän vielä vahvemmin tunteilla kuin aiemmin. Aina olen ollut vahvasti tunteilla elävä, vaikka en ole aina sisällä kuohuvia tunteita päästänytkään näkyviin kuoren läpi. Nyt olen opettelemassa sitäkin, osana isompaa muutosprosessia.

Olen aina ennenkin saanut valtaisan raivon kohdatessani lapsiin tai eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Nyt olen blokannut ne täysin tietoisuudestani pois. Tiedän tapaus Eerikasta, mutta en halua tietää mitään yksityiskohtia. Yritän sulkea korvani myös mm. pentutehtailulta. Ihan säästääkseni itseäni. Noista jutuista tulee niin järkyttävän paha olo, jota en itselleni halua.

Nyt eniten koskettaa (positiivisella tavalla) jo ilmiöksi noussut Facebook-ryhmä 875-grammaa, jossa sympaattinen isä kertoilee kaksiviikkoisen pikkuruisen tyttärensä tarinaa. Hän on saanut massat liikkeelle ja nyt tätä kirjoittaessani ryhmällä on jo 81 381 jäsentä. Huikeaa! Odotan mielenkiinnolla tulevaisuuden kuulumisia, miten tyttönen kasvaa ja kehittyy ja mitä isompaa tästä ryhmästä lähteekään liikkeelle. Kumpa useampi keskola saisi tehohoitolaitteita tätä kautta. Minä olen mukana!

Haastan joka ikisen tämän postauksen lukijaa osallistumaan talkoisiin! Se on helppoa. Lahjoitustilinä toimii Lastenklinikan Kummien tili, Nordea FI2914703000204001 – laita viestiruutuun teksti "875 grammaa" niin lahjoitus korvamerkitään ja kohdennetaan oikein.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Hupsista

Huomasin tuossa, että pitäisi vissiin blogin nimi muuttaa. Mihinkään osoitteenmuutokseen en jaksa lähteä, mutta nyt lähti otsikko vaihtoon.

Jännittää ja samalla haikeaa

Tänään saan ensimmäisen englanninkielisen asiakkaan vaippalainaamoon. Jännittävää päästä kertomaan tutusta aiheesta vieraammalla kielellä. Muutama termi piti tarkistaa englanninkielisiltä sivustoilta, etten puhu ihan puuta heinää termien kanssa. Ja aiks, meille tulee äitinsä mukana pikkuruinen kahden viikon ikäinen tyttö kylään.

Olen päättänyt antaa vaippalainaamon hoidon syksyksi pois. Olen varma, että neljän hengen perheenä opettelussa menee oma aikansa ja silloin on parempi, ettei ole ylimääräisiä kuvioita. Samalla, kun vaippalainaamon luovutus uudelle henkilölle tuntuu hyvältä, se tuntuu myös äärimmäisen haikealta. Vaikka en olekaan mitään lopullista luopumista tekemässä. Vain antamassa vaippapaketit lainaan.

Olen niin nauttinut oman (vajavaisen) kestoilutietouteni jakamisesta muille. Nähnyt, kuinka jotkut vanhemmat ovat aidosti innostuneet kestoilusta ja tulleet myöhemmin, alussa vastasyntyneen paketin lainattuaan, uudelleen asiakkaiksi lainaamaan isomman koon vaippapakettia. Tuntuu hyvältä, että on voinut auttaa asiakkaita kestoilupulmissa (vaipat vuotavat, eivät istu, mikä on oikea imumäärä/yhdistelmä). Että omasta kokemuksesta on aidosti hyötyä jollekin toiselle. Se on aitoa iloa.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Haastettu

Susanna If you don't live for something, you'll die for nothing -blogista haastoi minut (jo aika päivää sitten). Kiitän haasteesta, mutta näillä aivoilla kykenen täyttämään sen vain vastaamisen osalta. Tämä on osittain tekosyy, mutta lukulistaltani blogeilla kaikilla on yli 200 lukijaa.

11 asiaa itsestäni
1. Minulla ei ole minkäänlaista suhdetta isääni. Hän ei alunperinkään halunnut, että olisin ylipäätään syntynyt. Ja näin aikuisiällä olen vain tyytyväinen, etten ole missään tekemisissä moisen ihmisen kanssa, koska tuo asenne kertoo mielestäni hänen perusluonteestaan paljon.

2. Ala-asteella lempiaineeni taisi olla äidinkieli. Yläasteella kemia ja fysiikka veivät voiton. Olin armoton Stephen Hawking -fani. Lukiossa lähintä sydäntä olivat taas äidinkieli, maantieto ja psykologia. Nykyisessä ammatissani pääsen hyödyntämään, tavalla tai toisella, kaikkia noita.

3. Eräs lempiherkkuni on maksalaatikko ja -makkara (joita eräs ystäväni kutsuu kauniisti koiranruuaksi).

4. Olen todella tarkka tasapuolisuudesta. Jos näen, että joku vapaamatkustaa muiden kustannuksella, en voi pitää leipäläpeäni kiinni, vaan puutun asiaan.

5. Olen onnellinen siitä, että Ainon molemmat isoäidit asuvat lähellä ja toimivat mielellään lastenhoitajina. Mutta samalla olen onnellinen siitä, että he asuvat riittävän kaukana, eivätkä ramppaa täällä päivittäin tai edes viikottain.

6. Haaveilen omasta moottoripyörästä (tulihan kortti suoritettua tuossa puolitoista vuotta sitten).

9. Huumorintajuni liikkuu jossakin mauttoman ja mustan välimaastossa. Usein saan "vitseilleni" lähinnä kummastuneita katseita.

10. Olen ollut suorittaja ja perfektionisti, mutta olen tehnyt kovasti töitä itseni kanssa, että pääsisin eroon noista voimavaroja kuluttavista piirteistäni.

11. Minulla on ikuinen hauvakuume, mutta tyydytän sitä tapaamalla säännöllisesti koirallisia ystäviäni. Isämies on sen verran allergista sorttia, ettei meille kotiudu ikinä karvaturria. Ehkä hyvä niin.

11 vastausta kysymyksiin

1. Mikä sai aloittamaan oman blogin?
Olen todella huono kirjaamaan asioita vauvakirjaan. Ajattelin, että blogia on helppo ylläpitää, nautin kirjoittamisesta ja toivoin saavani uusia mammatuttuja blogin kautta.

2. Millainen ystäväpiiri sinulla on?
Katsaus NaamaKirjaan kertoo, että kaveripiirini on laaja. Verkostooni kuuluu paljon ihmisiä eri elämänvaiheista, eri aloilta, erilaisia tyyppejä. Näistä ystävikseni luettelisin vain muutaman. Vaikka olen sosiaalinen, tykkään päästää vain tietyt sille lähietäisyydelle.

3. Jos saisit muuttaa yhden asian elämässäsi, mikä se olisi?
Tjaa, onpa vaikea kysymys. Mietin tähän vastausta TODELLA pitkään, mutta en oikeastaan muuttaisi mitään. Kuten pari postausta aiemmin kirjoitinkin:
"Nyt koen, että kokemusteni ansiosta olen ehjempi ja kokonaisempi minä. Se minä, joksi minun olisi pitänyt kasvaa jo aiemmin. En kadu kokemaani, koska se laittoi minut kyseenalaistamaan kaiken. Se pakotti minut katsomaan peiliin ja todella tutustumaan siihen naiseen, joka olen. Mitä HÄN haluaa elämältä, mikä tekee HÄNET onnelliseksi. Se on ollut pitkä tie, kuoppainenkin, mutta se on totisesti kannattanut."

4. Mikä on paras asia sinussa omasta mielestäsi?
Se, että olen läsnä ystävilleni ja läheisilleni, kun tarvitaan. Olen aina sanonut, että oli kellonaika mikä hyvänsä, minulle saa aina soittaa.

5. Mitä heikkouksia siniulla on?
Olen todella kärsimätön, jääräpäinen ja vahva persoona. En ole maailman järjestelmällisin tai siisteysintoisin persoona ja sen kyllä valitettavasti näkee kodissamme.

6. Missä paikassa viihdyt parhaiten ja miksi?
Koti on minulle Se paikka, jossa nautin olostani kaikkein eniten. Tämän lisäksi rakkaiksi paikoiksi ovat muodostuneet lapsuuteni kesämaisemat Keski-Suomessa sekä nykyinen kesämökkimme Satakunnassa.

7. Ketä ihmistä ihailet ja miksi?
En ihaile ketään julkkista, vaan äitiäni. Hän on tehnyt ison työn kasvattaessaan yksin temperamenttisesta, paljon sairastelevasta tytöstä naisen, joka pärjää elämässä ja osaa arvostaa oikeita asioita.

8. Millainen olet tyyliltäsi?
Moni on sanonut, että olen löytänyt oman tyylini. Mitä se oma tyyli on? Nykyisin jos en ole ulkoilemassa, kuljen hame/ mekko päällä. Nautin helmojen hulmuamisesta ja korkokengistä. Naisellisuus on minulle tärkeä, vaikken mistään pitseistä, ylikorkeista koroista ja blingblingistä pidäkään.

9. Oletko allerginen jollekin?
Minulla on huonepölyallergia, joka reagoi onneksi vain hyvin pölyisissä olosuhteissa. Onneksi, koska kumpikaan meistä ei Isämiehen kanssa ole himosiivoojia. Mainitsen usein allergiani kohteeni sovinismin, jota en kerta kaikkiaan voi sietää.

10. Lapsuutesi paras muisto?
Kyllä ne parhaimmat muistot liittyvät suvun kesäpaikkaan, jossa tuli käytännössä katsoen vietettyä aina koko kesä. Lomaan sisältyi paljon pulikoimista, serkkuseuraa, kalastamista, leikkiä, ja kesän loputtua kaupunkiin palasi aina onnellinen, pisamainen tyttö.

11. Missä asiassa/ asioissa olet hyvä?
Projektien loppuunsaattamisessa, leipomisessa ja ruuanlaitossa.