maanantai 28. huhtikuuta 2014

Matkalla kahden lapsen kanssa

Voisin kirjoittaa pitkän pätkän siitä, millaista on elämä kahden lapsen kanssa. (Vähän erilaista, kuin kuvittelin. Tähän lupaan palata tuonnempana.) Keskityn kuitenkin tällä kertaa kirjoittamaan kevätreissustamme Berliiniin, jossa saimme vajaan viikon verran nautiskella keväästä koko perheen kesken. Mitä reissusta jäikäteen ja mitä opimm eli mitä vinkata matkaa lapsen (tai monikossa) kanssa suunnitteleville.

Lapsen kanssa matkustamisen onnistuminen on kuitenkin ennen kaikkea perheen vanhemmista kiinni. Jos vanhemmat varautuvat tarpeeksi hyvin, relaavat ja nauttivat itsekin, niin tekevät perheen pienimmätkin. Matkalla saa nauttia valmiista lounaasta tai siitä, että joku muu siivoaa pöydän syömisen jälkeen. Eikä tarvitse huolehtia siivoamisesta. Siitä, että voi pihauttaa skumppapullon auki lasten mentyä nukkumaan, vaikka olisi arki-ilta. Siitä, että ei tarvitse tuijottaa kelloa tai aikatauluja, vaan voidaan tehdä sitä, mikä parhaimmailta kunakin päivänä tuntuu.

Ennen matkaa:
1. Pakkaa lapsen tavarat omiin laukkuihinsa. Meillä oli matkassa kaksi matkalaukkua ja kaksi käsimatkatavareppua. Oli helppoa, kun toisen lapsen tavarat oli toisessa laukussa ja toisen toisessa, näin tarvittavat löytyivät nopeasti. Oivan hoitorepussa oli pojan tarvitsemat vaipanvaihtovälineet, ruuat yms. ja Ainon repussa säilytimme varavaatteiden lisäksi porukan juomapulloja. Me pääsimme istumaan vierekkäin, mutta jos käy niin, että lennolla joutuu eroon muusta perheestä, on kätevä, kun lapsen tavarat ovat omassa kassissa. Pakkaa vauvalle joku tutun tuoksuinen esine mukaan. Matkalla Oiva nukkui tuttu unirätti nyrkissä.

2. Ota etukäteen selvää, onko matkakohteessa jotakin turisteille tarkoitettua etukorttia. Sen kautta saa usein esim. liikkua julkisissa liikennevälineissä ilmaiseksi.

3. Ota myös selvää (jos mahdollista), millaista lastenruokaa paikan päältä saa. Me emme löytäneet mitään Suomessa myytävää vastiketta Oivalle Berliinistä edes isosta marketista. Ja ruuissa oli monia sellaisia ainesosia, joita täällä ei lapsille suositella (esim. sokeria ja pinaattia). Saksankielentaitoisesta Isämiehestä oli suuri apu ostoksilla! Mistään ei myöskään löytynyt lapsille tarkoitettua sokeroimatonta puuroa. Onneksi olimme ottaneet kotoa mukaan tutut kaurahiutaleet. Vaikka laukku tuntuisi painavan kuin synti (meillä mennessä kolmesataa grammaa alle painorajan), jäi laukkuun tilaa tuliaisille palatessa. Muista myös mahdolliset lääkkeet (meillä oli mukana nestemäistä Panadolia mukana) ja maitohappobakteerit. Muista myös käsidesi ja laastarit ja pidä niitä aina päivärepussa mukana.

4. Pakkaa taaperolle lennon ajaksi puuhapussi, josta löytyy taaperolle niin syötävää kuin tehtävääkin. Meidän puuhapussissa oli rusinoita, myslipatukka, pillimehu, hedelmäsalaattia (nämä ostettu turvatarkastuksen jälkeen), lempipehmolelu, Pupu Tupuna -satukirja taskuun mahtuvana versiona ja pieni lehtiö piirustuspaperia. Näin taapero malttaa pysyä edes hetken paikoillaan. Pakkaa vauvan lentokassiin ainakin kahdet vaihtovaatteet. Meillä molemmat tulivat paluumatkalla käyttöön, kiitos niskakakkojen.

5. Pue lapsi lennolle kerroksiin. Lentokentällä saattaa olla hyvinkin kylmä ja lentokoneessa taas vuorostaan kuuma. Kerrospukeutumisella lämpötilaeroja on helppo tasoittaa. Lisäksi mukanamme oli iso huivi, joka toimi lennolla Oivan peittona ja kentällä lisälämmikkeenä.

6. Laita lapselle ennen lennolle lähtöä puuduttavia korvatippoja (Orodrops). Näin minimoit korvaongelmat paineenvaihteluiden aikana.

Matkalla:
1. Varaa kaikkeen tuplasti tai triplasti aikaa. Syömisiin, siirtymisiin paikasta toiseen, ostoksiin. Tällöin ei tarvitse hermostua venyvistä aikatauluista.

2. Keskity lapsiin, ei omiin mielenkiinnon kohteisiin. Ota selvää, onko lähistöllä esim. lapsille sopivia leikkipaikkoja. Mitkä käyntikohteet kiinnostavat lapsia. Pidä myös ohjelmattomia päiviä, jolloin on oikeasti aikaa leikkiä leikkipuistossa tai sisällä, katsella ja ihmetellä kotikonnuista erilaisia maisemia. Käykää juna/ metro- tms. ajelulla vai ajelun itsensä vuoksi. Se on elämys paitsi lapselle myös aikuiselle.

3. Ota mukaan rattaat ja kantoväline. Jompi kumpi lapsista voi nukkua rattaissa ja toinen kantorepussa. Tällöin kummankaan lapsen ei tarvitse viettää rattaisiin kahlittuna liian pitkää aikaa ja kaiken uuden keskellä lapsella on turvallinen olo olla lähellä vanhempaa. Suosittelen lämpimästi Tula-kantoreppuja. Pienemmässä viihtyy Oiva erinomaisesti ja taaperokokoisessa Aino veteli reissussa ainakin parina päivänä hyvät päiväunet.

4. Jos mahdollista, vuokraa ennemmin vuokra-asunto kuin menet hotelliin. Tätä suosittelen seuraavista syistä:
  • asuminen voi tulla edullisemmaksi
  • lapsilla on reilusti tilaa leikkiä
  • ruokaa voi laittaa myös itse (lapsille saa kotitekoista ruokaa) ja aikaiset aamiaiset onnistuvat, vaikka hotellissa aamupalapöytä ei olisikaan valmiina lasten heräämisaikaan
  • matkaan ei tarvitse ottaa niin paljoa vaatteita, kun ne voi pestä paikan päällä
5. Osta pullovettä (ainakin lapsille, jos et itse sitä juo). Berliinissä vesijohtovettä ei kerran sitä haistettuaan tullut mieleenkään käyttää muuhun kuin tiskien käsinpesuun.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Ystävyyttä ja vertaistukea

Meillä kävi tänään kylässä jo Ainon perhevalmennusporukasta tutuiksi tulleet kaksi äitiä lapsineen. Kaksi Erityistä. Aloimme perhevalmennusporukalla tavata kerran viikossa läheisen leikkipuiston suojissa. Noista tapaamisista tuli henkireikiä meille kaikille. Jaoimme ajatuksia äitiydestä, vanhemmuudesta, parisuhteen, arjen ja elämän muuttumisesta, lasten unista ja nukkumattomuuksista, syömisistä, kehittymisistä. Kaikesta, mikä voi esikoisen äitiä mietityttää. Porukassa ei ollut (ihmeekseni) ketään, jonka kanssa ei olisi synkannut. Jaoimme avoimesti myös niitä kipeitä tuntemuksia ja samalla riemuittiin hyvistä jutuista. Kehtaan sanoa meidän kaikkien puolesta, että nuo tapaamiset voimaannuttivat monellakin tapaa. Lohdutti kummasti, kun kuuli, ettei naapurissakaan nautita puolta tuntia pidemmistä päiväunista (vaikka ne heille olisi auliisti suonut).

Kahden äidin kanssa olen sittemmin ollut muita tiiviimmin tekemisissä. Lähes naapuritalossa asuneen E:n, jonka kanssa kävimme lukemattomilla vaunulenkeillä esikoistemme ollessa vauvoja. Ihmettelimme, miten jotkut vauvat VOIVAT nukkua parituntisia päikkäreitä. Meille kun oli molemille siunaantunut ne pätkänukkujat. E:n ihana pellavapääpoika hurmaavine silmineen ja alati hymyyn taipuvine suineen on Ainon sanoin "paras poikaystävä". Enkä voi kyllä valittaa, että tytöllä huono maku olisi. Ennen olimme lähes päivittäin tekemisissä (ainakin viestein). Nyt rakkaat ystävät ovat muuttaneet toiselle puolen Helsinkiä ja tapaamiset ovat harventuneet. Aina tuntuu kuitenkin juttu jatkuvan (sekä äideillä että lapsilla) siitä, mihin se edelliskerralla jäi. E on ihana, avoin, huumorintajuinen ja aito. Hänen kanssaan ei tarvitse stressata pukluisesta paidasta tai mustista silmänalusista. Hän ymmärtää sanoittakin. Kun E kertoi taannoin perheeseen tulossa olevasta uudesta pienokaisesta, olin asiasta niin tohkeissani, että en saanut seuraavana yönä edes unta. Nyt ihana pulleroinen on jo kolmekuinen! Tänään heittelimme unelmia ilmaan ja kappas, meillä molemmilla olisi unelmana perustaa kahvila. Olisipa unelma perustaa oma lapsiystävällinen kahvila tämän leivonta/ kakkumestarin kanssa!

Toinen äiti on R, lempeää rauhallisuutta huokuva, ironisen huumorintajun omaava tyylitajun mestari. Monesti ihailen R:n päällä kauniita vaatteita, jotka mieluusti valitsisin myös omaan vaatekaappiini. R on aina vahvasti läsnä ja hänen kanssaan olen käynyt monet keskustelut äitiydestä ja vanhemmuudesta, jotka ovat pyörineet vielä päiviä keskustelun käymisen jälkeen mielessäni (hyvällä tavalla). Viisas, älykäs, tilannetajuinen nainen, jonka pitkä poika on yhtä hurmaava kuin äitinsä.

Näiden äitien tapaamisista jää aina voimaantunut ja syvällä sisimmässä hyvä, hyrisevä olotila. Jos olisin kissa, käpertyisin kerälle, nauttisin ja kehräisin. Sellaisen olon nämä kaksi Naista saavat minussa aikaiseksi. Olette upeita, tiesittekös?

P.S. Olen onnekas, että olen elämääni näiden kahden lisäksi saanut muitakin upeita naisia. Erityisesti haluan kiittää kahta muuta äitiä. Kiitos Anna ja Eevi, että olette tulleet elämääni!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kaikki elämämme rattaat

Tästä tulee kilometripostaus, varo vaan!

Meidän perheen eka vaunuvalinta oli Gesslein f6:t. Rakastetut, ruskeat, luotettavat, ihanat menopelit, joita käytettiin Ainon vauva-aikana todella paljon. Tykkäsin vaihdettavista eturenkaista, käännettävästä istuimesta, hyvistä turvavöistä, hyvistä säädöistä. Oikeastaan ihan kaikesta kyseisissä rattaissa. Kun Oiva ilmoitti tulostaan, tiesin, että tarvitsisimme tuplat. Ei suinkaan siitä syystä, etteikö kaksivuotias jaksaisi kävellä, vaan ah, niin ihanien uhmakohtausten vuoksi, jolloin on kaikkien turvallisuuden ja mielenrauhan vuoksi hyvä, että kiukkuavan taaperon saa tarvittaessa vaunuihin. Niinpä Gessleinimme lähtivät uuteen kotiin entiselle työkaverille, joka tuolloin odotti esikoistaan. Joka kerta, kun näen vaunut ystäväni luona, sydämessäni läikähtää edelleen. Kertonee jotakin rakkaudestani entisiä Gessleinejamme kohtaan?

Googletin, tutkin, vertailin. Luin netistä kertomuksia ja kuvauksia eri rattaista. Vaikka olin vannonut, ettei meille tule päälleistuttavia  rattaita, tajusin niiden olevan kuitenkin meille se oikea valinta. Asuinalueellamme asuu todella paljon lapsiperheitä ja vierekkäin istuttavien tuplien kanssa busseihin mahtuminen on suoranainen ihme. Meillä kun ei ole autoa, vaan teemme kaikki pidemmät matkat julkisilla välineillä. Tuplien hinta uutena hirvitti. Saimme Gessleinien myynnistä rahaa ja tahdoin ostaa hyvät, mutta käytetyt rattaat. Seurasin silmä kovana Tori.fi:tä ja Huuto.netiä ja kauhistelin, mihin hintoihin rattaiden hinnat nousivat. Kunnes se päivä koitti. Myyntiin tulivat Phil & Tedsin Explorerit Espoossa. Laitoin myyjälle heti viestiä ja pidin kädet ristissä, että ne eivät olisi vielä menneet kaupaksi. Eivät olleet. Myyjä heitti rattaat meille kotiin kauppareissullaan. Hinta oli vähintäänkin kohtuullinen, kun meille kotiutui aivan uuden veroiset yhdistelmät, joissa oli kaikki mukana.

Näistä rattaista haluan kertoa teille vähän enemmänkin.

Explorerien plussat:
  • Näpsäkän kapeat (n. 60cm). Menevät taatusti bussiin toisten rattaiden viereen. Menvät kasaan laitettuna pieneen tilaan, joten mahtuvat myös auton takakonttiin. Rattaiden kokoon laittaminen on myös helppoa. 
  • Vauvan ollessa vauvatilassa, se keinuu jonkin verran. Se tuuditti Oivan aina hyvin uneen. Siellä on suojassa vauvan hyvä nukkua, ja tarvittaessa vauva kuitenkin näkee työntäjän.
  • Istuimet ovat laadukkaat ja niissä on lapsen hyvä istua. Aino tykkäsi erityisesti istua ylhäällä, veljen ollessa vauvakopassa. 
  • Turvavyöt ovat pehmustetut ja helposti säädettävät.
  • Hyvä työntää, isot pyörät pyörivät alustasta viis. Etupyörän lukitusta emme tarvinneet koskaan, edes talvella.
  • Työntöaisaa saa säädettyä moneen eri asentoon. Työntöaisassa on myös remmi, jonka voi pujottaa ranteen ympärille ja estää rattaiden karkaamisen.
  • Jarru on helppokäyttöinen jalkajarru.
  • Kuomut ovat isot ja suojaavat. Kuomussa on taskut, joihin saa vaikka nenäliinapaketin, aurinkolasit tai juomapullon.
  • Sadesuoja on läpinäkyvä ja Aino oli sadesäällä innoissaan, kun näki pisaroiden tippuvan kuomuun.
  • Alakori on sopivan iso ja kestävä (vaikkakin sen käyttö käytännössä katsoen loppuu toisen lapsen siirtyessä alaistuimeen).
  • Lokasuojat suojaavat hyvin eli alaistuimessa olevan päälle ei roisku.
  • Renkaiden ilmaaminen on helppoa ja nopeaa. Tätä jouduimme tekemään vain kahdesti rattaiden meillä ollessa.
  • Helppo työntää yhdelläkin kädellä. Tosin kahden lapsen työntäminen yhdellä kädellä vaatii aikamoiset rannevoimat.
Miinukset:
  • Vauvakoppa on todella pieni ja meidän iso pikkumies oli ongelmissa jo neljän kuukauden kohdalla, jolloin hänet piti ottaa pois kopasta pötköttämään siskon istuimen alla ilman koppaa. Vauvan tila on muutenkin ahdas.
  • Kun esikoinen istui yläistuimessa, vaunuista tuli yläpainotteiset ja vaunuista sai tosissaan pitää bussissa kiinni, etteivät kaatuneet sivuttain kyljelleen bussikuskin jarruttaessa ja kiihdyttäessä.
  • Kun toinen lapsi on alaistuimessa, on tavarakori käytännössä täysi pikkuihmisen jaloista.
  • Hoitolaukkua ei voi laittaa aisaan, koska se hakkaa vauvaosassa olevaa pienokaista päähän. Kun molemmat istuimet ovat käytössä, se roukkuu alemmassa istuimessa olevan naamalla.
  • Istuinten irrottaminen vaatii näppivoimia, mutta ovat muutoin helpot irrottaa.
  • Kun alaistuin on alla, ei yläistuinta voi säätää makuuasentoon.

Kun Oiva oli nelikuinen, eikä mahtunut enää vauvakoppaan eikä vauvaosaankaan enää hyvin, otimme sisarusistuimen pois käytöstä ja aloimme käyttää sisaruslautaa, jossa Aino sai pidemmät matkat seistä. Hehkuttamani Lascalin Buggy Board on kyllä loistava! 

Viime viikolla puhuimme Isämiehen kanssa, että vaunut pitäisi laittaa myyntiin, kun Aino ei istu niissä enää ikinä. Hän joko kävelee, potkupyöräilee, istuu pyörän turvaistuimessa tai taapero-Tulassa tai seisoo sisaruslaudalla. Tuplat olivat tulleet meillä käyttöikänsä päähän. Mitä sitä hyviä rattaita suotta seisottaa pyöräkellarissa?

Huhuilin asuinalueemme kirppari-Facebook-ryhmässä, olisiko jollakulla kiinnostusta rattaille. Heti ilmoittautui neljä kiinnostunutta. Jes. Rattaat menivät ensinäytöllä kaupaksi naapurikadulla asuvalle naiselle. Jesjesjes! Vähän haikealta tuntuu luopua tuplista, tunnustan. Samalla se on merkki, että meidän vauvavuotemme on enemmän kuin pian tulossa päätökseen, eikä meille enää tule pientä. Samalla kuitenkin iloitsen siitä, että sain myytyä rattaat 50€ halvemmalla kuin mitä niistä itse maksoin. Saimme siis rahaa uusien rattaiden ostoon. Oiva kun ei oikein viihdy matkarattaissamme.

Meillä on kahdet matkarattaat. Suuresti rakastetut Gesslein Swiftit ihanan limenvärisinä. Näppärän kokoiset, helpot laittaa kokoon, ihanan väriset, hyvä työntää, kohtuullinen tavarakori, hyvä portaaton säätö ovat näiden plussia. Miinusta vain jarruista, jotka pitää joskus vapauttaa käsin. Näiden käyttö on jäänyt minimiin Oivan synnyttyä. (Kuva lainattu Vaunuaitta.fi-sivulta, josta rattaat ostimme.)
Meille kotiutui keväällä kaverilta ostetut Graco Mirage -rattaat. Emme halunneet ottaa Berliinin reissulle mukaan Phil & Tedsejä emmekä Swiftejä. Ihan sen takia, että liian monen kaverimme rattaat on lentoyhtiö sullonut solmuun. Molemmat "ykkösrattaamme" ovat liian arvokkaita tähän. Siispä Berliinissä meillä oli mukanamme nämä. Plussia ovat ihmeellisen iso tavarakori, hyvä työntöaisa, hyvä tila myös seisomalaudalla seisovalle lapselle, kohtuullinen matkustusmukavuus ja pyörivät etupyörät. Miinusta se, että lapsen jalat roikkuvat vielä Oivan iässä ilmassa, eikä niille saa tukea vielä vähään aikaan. Selkänoja on vähän kova pitkään käytettynä ja usein otimmekin Oivan Tulan kyytiin reissullamme.
Heti, kun Phil & Tedsit lähtivät meiltä eteenpäin, marssimme lastentarvikeliikkeeseen. Eka myymälävalintamme oli kiinni muuttomyynnin vuoksi. Äh. Naapuriliikkeessä emme saaneet puolen tunnin jonotuksenkaan jälkeen palvelua, joten menimme kolmanteen. Siellä saimme hyvää palvelua. Myyjä esitteli meille rattaita, kertoi plussia ja miinuksia, saimme kokeilla, säätää ja ihmetellä rattaita rauhassa. Vertailimme kavereiden suosituksesta Emmaljunga Scooter S-rattaita ja saman merkin Scooter 3S-rattaita. Päätöksen varmisti pari asiaa. Scooter 3S-rattaissa on paremmin tilaa seisomalaudalla seisovalle Ainolle. Myymälässä ei ollut meidän valitsemaa ratasväriä (harmaa) paketissa, joten saimme esittelyrattaat 20% alennuksella ja kaupan päälle sadesuojan. Ei pöllömpi kauppa, vai mitä tuumit? Tässä vielä kaunokaisemme:
Rattaista on tulossa laajempaa postausta sitten, kun niistä on kertynyt enemmän käyttökokemusta. Mutta nyt rattaat tuntuvat ihanilta. Niissä on ihanan paljon pehmustetta Oivan maata, selkänojan saa lähes makuuasentoon, jalkatuen saa vaakaan, kääntyvät etupyörät ovat mahtavat ja alumiininen runko tekee rattaista todella kevyet. Rattaat on helppo laittaa kasaan ja jos harmaa alkaa kyllästyttää, saa niihin värillisen vaihtokuomun. Aisa on hyvin säädettävissä ja kuomun saa hyvin suojaamaan vaunuissa makaavaa lasta. Hyvästi vaunuverhot!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen maalla

Sää helli meitä pääsiäisenä mökillä. Vaikka ei ollut suunnattoman lämmin, oli silti kuivaa ja kaunista. Pihalla riitti urakaksi asti töitä. Kun anoppi vahti lapsia, me Isämiehen kanssa keräsimme tontin puhtaiksi risuista ja mharavoimme. Jotakin urakan suuruudesta kertoo se, että Molempia kertyi viidentoista kukkurallisen kottarillisen verran kokkokasaan. Ja kyllä, poltimme kokon. Varustautuen toki hyvin. Ensin kastelimme kokon ympäryksen huolellisesti läpimäräksi, valitsimme mahdollisimman vähätuulisen hetken, emmekä jättäneet kokkoa hetkeksikään vartiotta.

Anopin läsnäolo oli enemmän kuin tarpeen. Heti, jos yritimme kaikki kolme tehdä jotakin hommia, oli esikoinen tekemässä pahojaan. Ei mitään sen vakavampaa kuin hukuttamassa juuri kylvetyt kukan siemenet veteen, menossa laiturille yksin, piirtämässä kynttilällä seinään tms.

Mallasimme myös pihalla leikkimökin/ vierasmajan paikkaa. Nyt vain pitäisi saada tilaus tehtyä, jotta saamme mökin ensi kesäksi rakennettavaksi mökkitontille. En malta odottaa! Tästä tulee erillinen postauksensa, jahka saamme tilauksen etenemään.

Minulle runsas ulkoilu ja kotiympyröistä poissaolo teki hyvää. Nyt olo on rentoutunut ja virkistynyt. Laatuaika, kiireetön yhdessäolo perheen kanssa, pöydän antimista ja viinistäkin nauttien teki hyvää. Nukuimme kaikki huonosti (samassa huoneessa nukkuen), mutta pitkät päivät ulkona laittoivat koko perheen posket punoittamaan terveesti. Aino alkoi kävellä ja puhua täydessä unessa (tulee tässäkin äitiinsä) ja pikkuveli ähisi ja puhisi unissaan.

Saimme myös lomalla varsinaisen ahaa-elämyksen: olen manannut ikenessä pullottavat legot manan majoille monen monituista kertaa. Kun ei perheen pienimmälle ruoka maita. No, tehtiin pääsiäispyhinä kokeilu, jonka aikana maitoa sai vain ruuan yhteydessä, ei ruokien väleissä (paitsi yöllä kerran). Jopas alkoi ruuat upota paremmin kuin koskaan! Jes! Nyt kun saataisiin vielä pienet nyrkit suusta pois, ettei koko poikaa tarvitsisi pestä ruuan jälkeen...

Kihisen innosta meidän uusien rattaiden vuoksi. Niistä on pikapuoliin tulossa postausta. Ihanat, uudet, tarpeelliset. <3

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Mamma liekeissä

Ei siinä vielä mitään, että meillä oli perheenä ihana loma Berliinissä, viikko huipentui (jos mahdollista) vieläkin paremmin.

Launtaina kävimme anopin luona karsimassa omenapuita. Sillä välin me touhusimme sisällä Oivan kanssa ja tartutimme häneen mahdollisimman paljon koirabakteereita anopin ystävättären koiralta, joka oli viikon anopilla hoidossa. Kun meillä ei itsellä ole mahdollisuus karvaisiin lemmikehin (kiitos Isämiehen eläinpölyallergian), käymme säännöllisesti lastemme kanssa koirallisten ja kissallisten ystäviemme luona, jotta lapset saisivat vähän lisää vastustuskykyä. 

No, anoppi sai kuningasajatuksen. "Jäisikö Aino yökylään?" oli mannaa meidän korvillemme. Aino sai mummin jakamattoman huomion ja me vanhemmat, no, saimmepa rauhassa siivota js pyykätä. Illalla soittaessamme taapero ei edes ehtinyt leikeiltään toivottamaan hyvää yötä. Oli outoa olla hiljaisessa kodissa. Taaperon puheripuli kun on äitynyt taas sellaisiin mittoihin, että korvissa soi. "Olisi edes minuutin hiljaa", huokaisen useamman kerran päivässä. No, kääntöpuolena häntä luullaan puhelahjojensa vuoksi vuotta vanhemmaksi, mitä onkaan.

Sunnuntaiaamuna saimme lukea Hesarin rauhassa ilman miljoonaa kysymystä ja kahvin jäähtymättä. Vaikka ikävöinkin lasta joka kerta hänen ollessaan hoidossa (oli kyse muutamasta tunnista tai yökylästä), nautin silti ajasta vain vauva ja Isämies seurana. Tällöin eron jälkeinen yhdessäolokin tuntuu tavallistakin ihanammalta. Taaperolle nämä arvokkaat hetket huomion ainoana keskipisteenä tekevät selvästi hyvää. Siksi olen yrittänyt itsekin järjestää kahdenkekistä aikaa ja tekemistä vain tytär seurana.

Sunnuntaina juhlistimme anopin vuosipäivää lounaalla, olipa äitini loihtinut meille täytekaakunkin. Tuorjejuuatolla ja sitruunapestolla täytettyjä rintafileitä ja bataatti-kermaperunoita loihti tuo parempi puliskoni pöytään. Lounaan jälken pakkasin kassini ja lähdin keikalle.

Vaikka en juuri tällä hetkellä pidäkään kestovaippalainaamoa, toimin silti kestovaippatukihenkilönä. Itse puhun mieluummin vaippakummiudesta. Minut oltiin kutsuttu kuuden kesällä esikoisensa saavan naisen luo kertomaan kestoilusta. Minähän menin enemmän kuin mielelläni, nappasinpa mukaani vaippojen lisäksi myös ergonomisia kantovälineitä (jotka ovat myös lähellä sydäntäni). Puhua papatin, kun vauhtiin pääsin, kysymysten lomassa lähes puolitoista tuntia. Oli ihanaa nähdä, kun tulevat esikoisen äidit selvästi innostuivat kestoilusta. Yksi jopa tunnusti tulleensa paikalle kaverinsa puolipakottamana, mutta aidosti kiinnostui ainakin kokeilemaan kestoilua äitiyspakkausvaipalla. JEEE, mission accomplished! Rrrrrrrakastan sitä, jos saan asian perille siten, että yksikin kestovaippa on yksi kertis pois kaatopaikalta JA että kestoilun ei tarvitse missään nimessä olla haudanvakavaa ja tiukkapipoista suorittamista. Sain havainnollistettua, mitä eroa on ergnomisella kantovälineellä ja vauvanroikottimilla, joita myös rintarepuiksi kutsutaan. Taisi muutama saada aikamoisen herätyksen tässä hommassa. Ei ihme, itse olin yhtä ummikko omaa esikoista odottaessani.

Kun sain vaatteet päälleni, kiiruhdin kotiin hakemaan Ainoa. Pikainen pusu Isämiehelle ja me tytöt läksimme ihanan Marikan luokse katsastamaan lempilastenvaatemerkkini Noshin juuri ilmestyneen naistenmalliston. Marika on aivan mahtava. Harvoin tapaa yhtä sydämellistä ihmistä, joka huokuu positiivista energiaa ensikohtaamisminuutista lähtien. Odotan enemmän kuin innolla omia Nosh-kutsujani kuukauden päästä! Vaikka rakastankin Noshin lastenvaatteita, olivat naistenmalliston vaatteet myös positiivinen ylläri. Mukavan rentoja, mutta silti työkäyttöön, toimistoon sopivia kivoja mekkoja, tunikoita, paitoja, toppeja ja housuja. Todellakin toivon, että naisten malliston vaatteita tulee lisää ensi kaudeksi. Ennut tilannut mitään, vaikka skumppalasillisen jälkeen olin jo raapustamassa tekstiä tilausplankettiin. Muistin kuitenkin (uuden) periaatteeni: "älä osta, mitä haluat, vaan osta se, mitä ilman et voi elää". Muutama juttu jäi kutkuttamaan mieltä, joten eiköhän tilausta lähde viimeistään omien kutsujen jälkeen.

Takana on siis reissusta paluun jälkeen varsinainen tehoviikonloppu. Paljon mieluisia asioita, touhua ja tohotusta. Mutta silti tunnen itseni levännemmäksi kuin piiiitkään aikaan. Nyt kuitenkin silmäluomet painavat, ja Berliini-postaus jää odottamaan tulevia päiviä. On se jännä, miten liekeissä mamma voikaan olla pienistä, mutta silti sydämelle isoista jutuista!!


lauantai 12. huhtikuuta 2014

Berliini lapsiperheelle

Mietimme ennen matkan varaamista sopivia keväisiä matkakohteita. Lyhyt lentomatka oli ensimmäinen edellytys lyhytpinnaisen taaperon kanssa matkustettaessa. Toinen oli sopivan keväinen sää. Kolmas oli kaupunki, joka tarjoaisi meille kaikille jotakin,

Etukäteiskäsitykseni Berliinistä teknon, muurin ja huumeiden värittämänä oli varsin kliseinen, tunnustan. Kun viikot ennen reissua menivät lähinnä sairastaessa, en ehtinyt juurikaan ottaa selvää kaupungista. Sen verran kuitenkin, että eläintarhaa, akvaariota, tv-tornia, Legolandia tai kindercafe:ta ei kannattaisi jättää väliin. Ja että netistä löytyy lista kaupungin leikkipuistoista varusteineen. Näin on helppo tsekata, onko lähellä asuntoa/ hotellia jotakin paikkaa, jossa viettää aikaa lasten kanssa.

Vuokrasimme meille 65-neliöisen kaksion sopivasti "huudeilta" Charlottenburgista eli vartin kävelymatkan päästä ytimestä kaverin suosituksesta Oh-Berlin -nettisivuston kautta. Meitä odotti neljännessä kerroksessa sijaitseva todella miellyttävä asunto aidoin, narisevin lautalattioin. Tässä muutamia kuvia asunnostamme (Kuvat Oh-Berlin -sivustolta.):

Olohuoneemme, jossa Aino sai yöpyä omassa rauhassaan. Oli hyvä ratkaisu, että Aino sai nukkua olohuoneessa. Joskin siirsimme oranssina kuvassa näkyvän patjan lattialle ensimmäisen yön muksahduksen jälkeen.

Parvisänky, jossa me nukuimme. Höyhentyynyä oli tottumattoman vaikea saada oikeaan asentoon, mutta muutoin huoneiston varustus oli oikein kattava. Oli mahtavaa kokata nopealla kaasuliedellä ja samalla ihastella talon kaunista sisäpihaa puutarhoineen.

Charlottenburg on värikäs sekoitus asuintaloja, leikkipuistoja, etnisiä ravintoloita ja erikoisia kauppoja. Myös lähi-Alepa eli Penny ja Aldi olivat ihan vieressä. Juna-asemalle oli kymmenen minuutin kävelymatka ja kuljimmekin paljon sekä metrolla että paikallisjunalla, jo pelkästään taaperon vuoksi.

Syyt, miksi vuokrasimme asunnon, emmekä yöpyneet hotellissa, ovat pitkälti lapsista johtuvia. Hotellissa et saa välttämättä lämmitettyä maitoa keskellä yötä (ainakaan omassa huoneessa). Jos lapset heräävät klo 5 kiljuen nälästä, harvasta hotellista saa vielä tuohon aikaan aamiaista. Myös taaperomme vehnätön ja rukiiton ruokavalio mahdollisti omat eväät ja kokkaukset. Pääosin söimme aamiaisen, illallisen ja iltapalan asunnolla, lounas ja välipala haukattiin kaupungilla. Oli muuten työn takana löytää Oivalle sopivaa vastiketta isosta marketista (myynnissä oli vain yksi hänen ikäiselleen sopiva valmiste). Puurohiutaleita emme nähneet yhdessäkään käymässämme kaupassa (etsimmekö väärältä osastolta vai mitä?), joten myös kotoa mukaan pakatut puurot molemmille lapsille tulivat tarpeeseen. Berliinistä olisi saanut Ainolle gluteenitonta leipää, mutta menimme hänenkin kohdallaan varmuuden vuoksi omin leipäeväin.

Asioita, mitä jään Berliinistä kaipaamaan:

  • Pidemmällä oleva kevät, kuin täällä. Oli ihanaa katsoa lehdessä olevia  puita, kukkivia tulppaaneja ja muita kevätkukkasia, vihreästä ruohikosta puhumattakaan.
  • Jogurtteja, joissa on jopa 25% marjoja. Ottakaa mallia, Valio ja Arla!
  • Vaikka en mikään alkoholin suurkuluttaja olekaan, olihan se kätevää, kun viinipullon pystyi ostamaan muiden ruokaostosten lomassa. Ja olihan se kiva löytää aito skumppapullo alle kympillä.
  • Vaikka viime aikoina olen oman vointini vuoksi vähentänyt lihansyöntiä, olivathan aidot döner-lihapullat sitä aitoa 100% lihaa, eikä mitään epämääräisistä ruhonosista tehtyä epämääräistä, harmaata mössöä, jota jotkut valmistajat kehtaavat kutsua lihapulliksi.
  • Kansainvälinen ilmapiiri. Kadulla vastaan tuli ihmisiä kaikkialta maapallolta. Kuulin sellaisia kieliä, joita en ole ennen kuullutkaan. Myös ravintolavalikoima on sata kertaa laajempi kuin kotimaassa. Jokaiselle löytyy jotakin, sen voin luvata.
Asioita, mitä en jää reissultamme kaipaamaan, ovat:
  • Hanavesi. Haistoin hanavettä kerran ja olin yökätä. Kun pahimmalta yökkäilyltäni pääsin yli, lähdin ostamaan kaupasta pullovettä. Vesi haisi ihan mädälle. (Ja ei, en todellakaan ole raskaana. Isämies huomasi saman kammottavan hajun.)
  • Suihkussa käynti. Saat niskaasi joko ihoa polttavaa kuumaa vettä tai jääkylmää, välimuotoja ei ole. Valitse huonoista vaihtoehdoista se, jolla haluat tukkasi pestä.
  • Saksankielinen palvelu kaikkialla. Edes nähtävyyksillä ei useinkaan puhuttu englantia ja minua katsottiin kuin avaruusoliota, kun sanoin: "no german, english only" ja siltikin minulle vastattiin - saksaksi.
  • Avoin huumeiden käyttö. Hyvin heikossa kunnossa olevia narkkareita näkyi katukuvassa. Vielä ei tarvinnut vastata lapsen kyselyihin, miksi setä/ täti näyttää noin pahalta. Lähileikkipuistossa kiinnitin huomiota nuoriin sälleihin, jotka käärivät tupakkaa (tai näin luulin). Isämies sivisti minua, että pilveähän ne nuoret miehet käärivät ja menivät sitä sitten polttelemaan leikkipuiston majaan... 
Nähtävyyksistä kävimme katsastamassa eläintarhan, akvaarion, Ritter Sportin suklaan pyhätön, Kadewe-tavaratalon, Branderburgin torin sekä juutalaisten joukkomurhan muistomerkin. Näistä on tulossa ihan oma postauksensa. Samaten matkustelussa huomioon otettavista asioista.

Seuraavalla kerralla (sellainen tulee varmasti, tod.näk. silloin, kun perheemme pienin on noin kolmevuotias, aiomme katsastaa myös em. lisäksi seuraavat: tekniikan museo, jokiristeily, Legoland sekä East Side Gallery.

Missä te olette reissanneet lasten kanssa? Mitä piditte ja minne aiotte suunnata seuraavaksi?

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Keväiset terveiset Berliinistä

Perheemme sai nauttia keväisen Berliinin iloista vajaan viikon ajan. Muutama seuraava postaus käsittelee pakkaamista ja niitä detaljeja, joita lasten kanssa matkatessa huomasimme käteviksi. Oma postauksensa on tulossa Berliinistä kaupunkina ja nähtävyyksistä. Stay tuned, nyt matkasta väsynyt mamma kömpii sänkyyn pikkuväen jo hiljennyttyä.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Imuri nenään

Kun kuulin ensimmäisen kerran pölynimuriin liitettävästä nenäimurista, olin luonnollisesti skeptinen. Pölynimuri ja nenä? Siinähän irtoaa vähintään limakalvotkin samalla.

Kun Oivan lenssu kesti kaksi viikkoa, kyllästyin itsekin tukkoisena imemään pienen ihmisen räkää nenä-Fridalla. Niin tehokas kuin laite olikin, oli vaikeaa pitää rimpuilevaa lasta paikallaan ja yrittää saada osuttua nenään imupäällä, saati sitten imettyä sillä räkää. En tiedä, onko tekniikassani jotakin vikaa vai puuttuiko minulta kaksi raajaa ko. operaatiossa, kun koin sen tosi vaikeaksi.

Tilasin meille sitten tuon pölynimuriin kytkettävän laitteen jostakin verkkoapteekista. Testasin laitetta ensin itselläni. Ensin kokeilin kämmenselkään. Ei tuntunut miltään. Sitten nappasin imupään omaan nenääni ja kappas, sieltähän tuli komea satsi. (Säästän teidät tarkemmilta kuvauksilta.)


Nenäimuri imee liman pölynimurin avulla, mutta ei pölynimurin koko voimalla. Nenäimuri mukauttaa itsensä oikeaan imutehoon. Pölynimuri imee jatkuvalla imuteholla, mikä mahdollistaa liman poistamisen joka paikasta nenästä. Tunne on sama kuin itse niistäisi voimakkaasti. On paljon helpompaa, kun voi napakasti pitää lapsen päätä paikallaan, eikä tarvitse itse keskittyä liman imemiseen. Oiva ei pelkää imurin ääntä. Hän inhoaa normaalistikin nenäänsä koskemista, joten eihän hän imustakaan tykkää. Mutta uskon, että säännöllisellä liman poistamisella hän parani nopeasti, eikä tulehdus mennyt tälläkään kertaa korviin. Suosittelen!

Ainon kanssa säädimme suolaliuostippojen kanssa. Silloin en tiennyt (tai ei ollut vielä myynnissä) sata kertaa kätevämpää tuotetta, Physiomer Mist -suihketta. Käytänpä sitä itsekin (molemmilla lapsilla on oma pullonsa, samoin mammalla) nuhakaudella.

Tässä postauksessa kehutut tuotteet olen ostanut omalla rahalla, enkä saa mitään etuja niistä kertoessani. Haluan vain jakaa omia positiivisia kokemuksiani eteenpäin.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Töihinpaluu lähenee

Tuntuu kovin lopulliselta, kun tuli täytettyä virallinen poissaolohakemus töihin ja samalla ilmoitettua takaisinpaluupäiväni. Kyllähän minua jännitti Ainonkin jälkeen palata töihin, mutta kun toivoin jääväni mahdollisimman pian uudelle äitiyslomalle, oli fiilikseni töihinpaluusta ihan eri. Nyt, kun palaan töihin pysyvästi, jännittää vielä enemmän. Kun tiedän, että työpaikalla odottaa iso proggis loppuunsaattamista (toki yhdessä projektia vetäneen henkilön kanssa), se pistää kutinaa varpaisiin. Ai näillä aivoilla pitäisi aikaansaadakin jotakin järkevää?

Oiva saa nauttia kotihoidosta vuoden vanhaksi, kun Isämies pitää hoitovapaata minun töihinpaluuni jälkeen. Oivan hoitotaipaleen alku ei jännitä läheskään niin paljon kuin Ainon aikanaan. Oiva kun pääsee maailman parhaimmalle hoitajalle, vain kymmenen minuutin matkan päähän kotoa. Johannan kanssa synkkaa kaikki, kasvatus- ja ajatusmaailma, huumori ja joustaapa hän hoitoajoissakin, jos töissä sattuu lähdön hetkellä joku skämmi tai juna menee nenän edestä. Toki tällöin haemme lapset jonakin toisena päivänä aiemmin.

On ihanaa, kun ei tarvitse koko kevättä murehtia, mistä hoitopaikasta lapsi paikan saa vai saako ollenkaan. Kahdelle kaverille on jo ilmoitettu, että asuinalueen kaikki päiväkodit ovat tupaten täynnä, eikä paikkaa saa.

18.8. koittaa siis meikäläisen kohtalonpäivä, kun palaan takaisin sorvin ääreen. Mietin jo nyt, tuntuuko työ yhtä kiinnostavalta ja mielekkäältä kuin ennen perhevapaita? Saako työ sytytettyä minut, kuten aiemmin? Kuinka nopeasti saan aivoni työmoodiin ja sitä tulostakin aikaiseksi?

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Lautaillen

Jatketaan kahden lapsen vanhempien elämää helpottavien apuvälineiden esittelyä. Ostin alennuksesta sisaruslaudan, jonka kehuttiin sopivan Phil&Tedseihin. No, eipä se niihin sopinut. Sopi kuitenkin matkarattaisiimme, joten se jäi palauttamatta. Minulla alkoi kuitenkin mennä hermo siihen, että lauta oli niin pitkä, että minun piti joko kävellä rattaiden sivussa, jolloin työntäminen jumitti käsivarret ja yläselän tai peppu pitkällä työntäen rattaita niiden takaa. Tällöin jumitti alaselkä ja koko ajan piti varoa potkimasta lautaa ja/tai sillä seisovaa taaperoa. Ei hyvä.

Mieleeni tuli, että kai nykymaailmassa jostakin löytyy sisaruslauta, joka toimii paremmin? Tietystieksyin netin ihmeelliseen maailmaan. Googletteluillani selvisi, että maailmassa todellakin saattaisi olla lauta, joka istuu sekä matkiksiimme että Phil&Tedseihin JA joiden kanssa voisi jopa kävellä normaalisti. Kävin katsastamassa laudan myymälässä ja hyvältä vaikutti. Monipuoliset säädöt, leveä lauta taaperon seistä, korkea laudan korkeus mahdollistaa normaalin jalkojen liikuttelun ja lyhyt etäisyys vaunuista mahdollistaa meikäläisen/ Isämiehen pitkät askeleet ilman selkävaivoja. Mikä tämä ihmelauta on?

z
Kuva lainattu valmistajan nettisivuilta.


Se on Lascalin Buggy Board. Hinta on aika suolainen, mutta itse olin sen valmis köyhtymään työntömukavuuden lisääntyessä eksponentiaalisesti. Lascalin nettisivuilla on sovellus, jonka avulla voi tsekata, sopiiko lauta omiin vaunuihin. Uskallan väittää, että Buggy Board sopii 95% myynnissä oleviin vaunuihin. Buggy Boardissa kolme eri säätöä. Noista laudan puoleisista punaisista säädetään laudan kiinnikkeet sopivan levyisiksi kiinnitettäviin vaunuihin. L-mutkan kohdalla säädetään kiinnityskulma vaunuhuin ja noissa "sarvissa" on kolme eri tapin kohtaa, joista voi valita omiin vaunuihin ja mieltymyksiinsä sopivimman. Itse vaunuihin kiinnitys on helppoa, eikä vaadi mitään työkaluja. Kunhan väännät kiinnittimen kiinni ja napsautat laudan pikakiinnityksellä kiinni ja menoksi! Kiinnikkeissä on tosiaan pikakiinnitys, jolla laudan saa irti vaunuista alle kahden sekunnin.

Eikä tässä vielä kaikki. Lautaan voi ostaa lisäkiinnikkeitä, jos niitä käytetään useammissa kuin yksissä vaunuissa. Me olemme toistaiseksi ruuvanneet kiinnikkeet aina irti, kun olemme siirtäneet ne vaunuista toisiin (eli Phil&Tedseistä matkarattaisiimme). Ei ole iso homma, mutta tällainen mahdollisuus on olemassa. Aiemmin sisaruslauta roikkui mustekalojen varassa, kun se ei ollut taaperon käytössä. Buggy Boardin mukana tulee myös kiinnityshihna, jolla sen saa kiinni vaunujen työntökahvaan. Pelkkiä plussia siis kaikki.

(Tästäkään suosituksesta en itse kostu senttiäkään. Tahdon vain jakaa käteväksi kokemiani juttuja muillekin, jos se helpottaa muidenkin elämää.)

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Hyvän mielen viikko

Vaikka tähänkin viikkoon on sattunut niitä pilvisempiäkin hetkiä, on pääpaino siinä, kuinka kivaa elämä osaakaan olla.

Maanantaina pääsimme pitkästä aikaa muskariin. Itse inhoan sitä, että joku tulee vauvajuttuihin mukaan itse räkäisenä tai tuo pahasti lenssuisen vauvan muita tartuttamaan. Siksi pysyn kaukana muista, jos olen mahdollisesti tartuttavassa kunnossa. Oivakin oli aivan tohkeissaan. Hihkui, kiljui, heilutti rytmikkäästi kaikkia neljää raajaansa, pomppi, ryömi, yritti käpälöidä vieruskaveria. Muskarivetäjämmekin nauroi, että "onpa Oiva innoissaan".

Eilen saimme lounaalle seuraksi huipputyypit. Entisen työkaverinsa pojua kuukautta vanhemman pojan kanssa. Poikien kohtaaminen ei tosin tällä kertaa sujunut yhtä sujuvasti kuin aiemmin. Molemmat alkoivat huutaa palosireenin lailla, kyynelten tirskuessa silmistä. Meni monen monta minuuttia, ennen kuin pienet miehet malttoivat rauhoittua. Loppuaika menikin sopuisasti yhdessäolosta nauttien. Pojat ovat niin samassa kehitysvaiheessa, saman kokoiset ja muutoinkin saman oloiset, joten on kivaa, kun on samanikäisen lapsen äiti kaveripiirissä. Lisäksi iloitsen siitä, että tämä perhe muuttaa kesällä vieläkin lähemmäksi meitä, vain muutaman kilometrin päähän. Näin iltatreffitkin poikain kanssa onnistuvat helposti.

Tänään piti olla erään lempi-lastenvaatemerkkini kotikutsut meillä, mutta yhdistelmä vähäiset osanottajat ja lenssuileva esittelijä ei ollut oikein toimiva, vaan päätimme siirtää kutsut keväämmälle. Onneksi sentään minä sain tänään uudistettua pääni. Ulkoapäin siis. Kampaajani teki taas loistotyötä, ja nyt kehtaa taas kulkea ihmisten ilmoilla. Lyhyt hiusmalli on ihana ja minua pukeva, mutta ah, kun siinä näkyy liian pitkä pätkäisyväli niiin helposti! Myös lapsoset kävivät tänään kampaajalla. Oivakin aloitti parturissakäyntiuransa ja saimme vihdoin kymmensenttiseksi kasvaneen keesin rauhoitettua.

Huomenna pitäisi suunnata keskustaan Ruohonjuuri-ostoksille. Perjantaina on edessä syyskuisten treffit. Voi hitsinvitsi, miten iloitsenkaan näistä uusista tuttavuuksista, joita minulle on pojun myötä siunaantunut. Mahtavia tyyppejä ja meidän oman FB-ryhmämme yhteishenki on sitä luokkaa, että oksat pois. Kun on (syystä tai toisesta) paha päivä, tukea saadaan ja annetaan. Kun on aihetta iloon, sitä on hyvä hehkuttaa muiden kanssa. Aivan mahtava porukka!

Lauantaina toivottavasti saamme kylään rakkaita ystäviä, kenties nostamme maljaakin muutamalle iloiselle asialle ja nautimme laatuajasta yhdessä. Iltasella onkin matkapakaasien pakkaus edessä, koska sunnuntaiaamuna lapsemme pääsevät ensi kertaa elämässään lentokoneeseen!