sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Tavarataivas vai tavara-ahdistusta?

Lempimammablogeissani on viime päivinä juteltu paljon lasten vaatteista. Etenkin talvi- ja välikausivaatteista. Termi välikausivaate oli minulle täysin vieras vielä puoli vuotta sitten. En ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa ja vieläkin termit, kuten "teipatut saumat" ja "vesipilari", tuntuvat tosi vaikeilta. Mistä minä tiedän, mikä on meidän lapselle sopiva vaatetus?

Toki voisin valita vain visuaalisin perustein, mutta miksi maksaisin yli sata euroa yhden vuoden käyttövaatteesta? En edes muista, milloin olen viimeksi ostanut itse itselleni jotakin noin kallista vaatetta. Ja minä sentään käytän samoja vaatteita takuuvarmasti pidempään kuin yhden kauden. Merkkihaalareihin saa uppoamaan rahaa ihan loputtomasti. Kuosit puhuttelevat lähinnä vanhempia, lapsi arvostanee vain sitä, ettei ole persus tai polvet märkänä. Ja uskallan väittää, että merkkihaalari ei välttämättä ole aina se paras. Ja miksi en kääntyisi kotimaisten valmistajien puoleen?

Minulle on tärkeää, että vaate on toimiva ja kestävä. Toki myönnän, että mitään susirumaa en pikkuisellemme suostu laittamaan päälle. Huutamastani Huuto.net-paketistakin muutama paita meni suoraan UFF:n pussiin, koska en halua pukea lastamme rumiin vaatteisiin. Kun satuimme löytämään kivan ensi talven talvihaalarin edullisesti, ajattelin, että panostetaan nyt välikausihaalariin. Kun tulevana keväänä tyttönen todennäköisesti liikkuu kontillaan ja on hyvä, jos puku kestää tätä kovaa käyttöä. Ensi syksynä hän todennäköisesti mahtuu samaan pukuun ja tällöin rymytään kahdella jalalla eri aktiviteeteissa. Ja jos tyttönen yhtään äitiinsä tulee, ensin touhutaan ja sitten mietitään. Eli puku tulee olemaan kovilla. Tällaiseen ihanuuteen sitten päädyin:

(Kuva Travalle)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!