perjantai 8. kesäkuuta 2012

Meillä muutetaan

Meillä on jo pidempään ollut öisin todella levotonta. Ei ole kahden käsin sormin laskettavissa ne yöt, jolloin jompi kumpi meistä on joutunut tusinan kertaa nousemaan sängystä rauhoittamaan levotonta tyttöstämme. Hän ei halua ruokaa öisin, vaan konttaa tai seisoo unissaan ja huutaa tai on sängyssä poikittain. Pitäähän niitä uusia taitoja harjoitella. Meidän vanhempien mielestä riittäisi, että niitä treenataan päiväaikaan, mutta vaaperomme on asiasta eri mieltä. Ja samoin hän herää, kun minä ramppaan vessassa. Se, että yöuni katkeaa noin monta kertaa yössä, on raskasta, etenkin, kun tätä on jatkunut jo parisen kuukautta. Ja ei, unikoulu ei tepsi tähän. Olemme sen jo kokeilleet.

Tänään olen taistellut ompelukoneen kanssa. Asuntomme on niin valoisa, että nukkumahuoneissa pitää olla pimennysverhot. En ole käsitöissä mikään ehtoisa emäntä, eikä lyhyt pinnani ainakaan auta asiaa. Kone temppuili tänään urakalla ja manasin sen vähintäänkin lähiplaneetalle, ellei koneiden kierrätyskeskukseen. Uhkailu taisi tepsiä, koska rakkine toimi kiltisti sen jälkeen. Sain kuin sainkin ommeltua verhot kuntoon. Tosin ripustusvaiheessa huomasin, että pimennysverho on kymmenen senttiä leveämpi kuin kuvioverho ja että noissa valmisverhoissa on alapäärme yläreunassa. No, yksi kappale kumpaakin verhoa saa nyt roikkua ikkunassa tämän yön, mutta huomenna ne pitää korjata. 

Vähän jännittää, miten tyttösen ensimmäinen yö omassa huoneessa sujuu. Ja miten minä osaan nukkua, kun en kuulekaan tytön ähinöitä ja puhinoita. Toivottavasti me kaikki nukumme tästä lähin rauhaisammin. Pitäkää peukkuja.

6 kommenttia:

  1. Peukut on pystyssä! Hyviä unia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati! Tyttöä piti viime yönä rauhoitella vain kolmesti välillä 02 - 03, muuten koko perhe nukkui rauhaisasti. Heräämisajasta, 6.40, voisin olla hieman eri mieltä lapsen kanssa, mutta tämäkin on jo edistystä!!

      Poista
  2. Täälläkin pidetään peukkuja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eevi. Miten teillä yöt sujuvat?

      Poista
  3. Hei! Meillä on kertoa muutaman viikon takaisesta, onnistuneesta unikoulusta ja siirtymisestä äidin vierestä pinnasänkyyn omaan huoneeseen. Suosittelen, ja samalla ihmettelen miksi ei tehty tätä aiemmin. Tyttö itki ekana iltan puoli tuntia, nukkui sen jälkeen melkein yhteen putkeen aamuun asti. Jonkun kerran illassa tai yössä saattaa edelleen nousta seisomaan mutta kun kaadetaan takaisin pitkälleen samalla litanialla "tutti suuhun, peitto päälle, nyt on yö, nyt nukutaan", jatkaa uniaan. Ja äitikin nukkuu ja elää ihan uutta elämää kun jaksaa päivät niin paljon paremmin! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kokemuksesi jakamisesta anonyymi. Meilläkin yöt menneet ihan kohtalaisesti. Tosin viime yönä piti puolenyön ja yhden välillä käydä viisi kertaa tyttöä rauhoittelemassa, mutta sitten tämä nukkui aamuviiteen asti.

      Poista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!