Olin jo aiemmin viikolla varannut kotiin kaikki leivontatarpeet. No, sitten alkoi sattumusten suma, ja nyt vain huokaisen, että loppu hyvin, kaikki hyvin.
Isämies painui tyttösen kanssa ulos, kun minä käärin hihani ja aloin leipomaan. Tapani mukaan, kokeillen taas uusia reseptejä, kahta erilaista suolaista piirakkaa ja raparperipiirakkaa. No, suolaisten piirakoiden teko meni hyvin siihen asti, kun tein piirakoiden päälle juusto-muna-kerma -seosta. Satsin viimeinen, kuudes muna oli mätä ja valitettavasti huomasin sen vasta kun muna oli valunut muiden joukkoon. No, ei muuta kuin koko satsi pois ja uuden tekoon. Onneksi kotoa löytyi aineksia.
Seuraavaksi pyöräytin raparperipiirakan, joka ulkomuoto ei todellakaan hivellyt esteettistä silmääni sen tultua uunista. Valittelin asiaa Isämiehelle ja hän sanoi piirakan olevan ihan syötävän näköinen. "Mutta kun se ei minulle riitä", marisin. Onneksi maistoin sitä. "En todellakaan tarjoa tätä piirakkaa huomenna vieraille", valitin, koska maku oli kaukana siitä, mitä haluan huomisille tulijoille tarjota. Ei muuta äkkiä googlettamaan uusia reseptejä (minulla kun ei ole niitä jalat alta vieviä -luottoreseptejä, vaan leivon yleensä fiilispohjalta ja aina tähän päivään asti joka kerta onnistuen).
Kauppareissun jälkeen Isämies armahti ja vei Ainon taas ulos, jotta voisin rauhassa ilman Neiti "saanko minä äiti auttaa sinua" apua leipoa uudestaan. No, valkosuklaa vaihtui lennossa leivontasuklaaksi, kun valkosuklaa kärvähti miedosta lämmöstä huolimatta mikron sulatusteholla. Modasin taas toistakin reseptiä, kuten pahana tapanani on. Mutta ei voi olla huono liike vaihtaa lakkahillo lemon curdiin, eihän? No, lopputulos nähdään vasta huomenna.
Eikä tässä vielä kaikki. Kun täytin astianpesukonetta, neiti omatoiminen kävi meikkipussillani ja näytti lähinnä intiaanin ja murjaaniin sekoitukselta tullessani olohuoneen puolelle. Hymy karehti väistämättä suupielissäni. Hän oli onnistunut löytämään huulipunani sekä vedenkestävän ripsarini ja oli testannut niitä sekä käsiinsä, kasvoihinsa että paitaansa. No, kyllähän iho puhtaaksi lähti ja nyt jännään, toimiko tahranpoisto eli lähteekö herttainen Minni-paita puhtaaksi pesukoneessa.
Aloin jo odottaa iltaa kuudelta. Kun siivoaa kolmatta kertaa jotakin paikkaa siksi, että kotona on kaksivuotias, saa se hippasen huokaisemaan. Kun lopulta ilta tuli ja Ainon aika unten maille, minä tilasin Isämieheltä holittoman siiderin ja pikkupussin sipsejä linnoittauduttuani itse sohvalle uutta väriä varpaankynsissäni ihaillen. Pettymykseni oli suuren suuri, kun suuri lempparini, lauantai-illan brittidekkari ei tullutkaan, vaan tilalla näytettiin Persujen puoluekokousta. Päivän pohjanoteeraus, anna mun kaikki kestää.
Että sellainen synttäreiden aattopäivä täällä. Pidän kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että huomenna asiat menisivät edes vähän paremmin putkeen. Perästä seuraa, etenkin, jos reseptit osoittautuvat hyviksi. Kaikki kun on tehty gluteenittomiksi, jotta päivänsankari saa itse maistaa kaikkea.
Mitä tänään opin?
- Kun leivot, älä testaa uusia reseptejä juhlaa edeltävänä päivänä tai varaa ainakin vara-ainekset kotiin.
- Riko munat yksi kerrallaan lasiin ja vasta sitten taikinan sekaan.
- Älä jätä meikkejä kaksiveen saataville. Missään tilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!