maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kuvauksellista

Toim. huom. Otsikolla en todellakaan viittaa itseeni.

Päätimme keväällä, että teemme tyttösen ensimmäisestä vuodesta kuvakirjan. Mitä kaikkea ensimmäiseen vuoteen on mahtunut ja mitkä asiat haluamme erityisesti muistaa. Samalla ajattelimme lahjoa isoäitejä ensimmäisestä lapsenlapsesta kertovalla teoksella. Kaikista kovin urakka oli siinä, että valitsimme noin kahdesta tuhannesta kuvasta sopivat kuvat noin sata kuvaa kattavaan kuvakirjaan. Siinä sitten vierähtikin iloisesti kuukauden päivät, kun kirjaa vähitellen kasattiin. Sattui myös muutama lapsus, esim. sivujen loppuessa huomasimme, että vauvauintikuvat eivät mahtuneet sivuihin. Ei kun vääntämään sivujärjestystä uusiksi. Onneksi nykyiset kuvakirjaohjelmat ovat nopeita, intuitiivisia ja helppokäyttöisiä. Todennäköisesti tulemme tekemään vastaavia projekteja jatkossakin. 


Teetimme kirjan Photoboxilla. Positiivisia kokemuksia on myös muista kuvakirjatoimittajista.

Kirjaa selatessa nousee väistämättä pala kurkkuun. Mieleen nousee tunne, kun olimme kuukauden vanhan tyttösen kanssa ensimmäistä kertaa mökillä. Miten hän reagoi ensimmäistä kertaa nähdessään lampaan. Mikä ruoka oli herkkua kiinteitä aloitettaessa. Kuinka kauniilta hän näyttää nukkuessaan. Kuvia, joiden takana on isoja tunteita.

Tämä ei meille kuitenkaan vielä riittänyt. Halusimme meistä perheenä kivan kuvan. Meistä kun ei sellaista nimiäisten nopeasti napattuja otoksia lukuun ottamatta ole. Emme halunneet mitään perinteistä pönötyskuvaa, vaan rennon, iloisen ja "epävirallisen" kuvan, jossa kenties tapahtuisi jotakin. Googlettelin perhekuvia ottavia tahoja pitkin kevättä ja päädyimme lopulta GoImages-studioon. Kuvaussessiomme hauskan brittikuvaajan kanssa kesti tunnin verran. Hän laittoi meidät juoksemaan pitkin studiota, heittelemään tyttöstä ilmaan, työntämään taaperokärryä tyttö kyydissä, puhaltelemaan saippuakuplia, makoilemaan lattialla. Ei mitään erityistä, mutta kun mukana oli oikeasti hauska kuvaaja, joka sai meidät kaikki nauramaan ja taustalla soi kiva musiikki, unohdimme olevamme kuvattavana ja nautimme perheenä touhuamisesta. Viikon päästä tästä menimme katsomaan tuotoksia studioon. Ne heijastettiin seinälle erään lempibiisini (Coldplayn Viva la Vidan) soidessa taustalla. Sitten saimme valita haluamamme kuvat. Nyt vain pitää malttaa odottaa tuotoksia kuusi - kahdeksan pitkää viikkoa. Kuvat ovat kalliit, se minun on tunnustettava. Mutta kaikkinensa kuvaus oli ikimuistoinen itsessään ja kuvat, no, kukaan amatööri ei saisi meistä niin hyviä otoksia aikaiseksi. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka emme olekaan vielä nähneet kuvaa olohuoneemme seinällä.

P.S. Tämä postaus ei ole kummankaan firman maksettu mainos. En hyödy tästä postauksesta millään tavalla, vaan maksoimme molemmista kuvaprojekteista täyden hinnan ja niin teen jatkossakin. Mieluusti kerron hyväksi kokemistani palveluista muillekin. Tämä pätee myös negatiivisiin kokemuksiin. Kerron taatusti myös niistä.

2 kommenttia:

  1. Mä oon jo nyt varautunut tuohon valinnan vaikeuteen kuvien suhteen. Kuvien määrä tuntuu kuukausi kuukaudelta lisääntyvän (meillä on iän mukaan järjestetyt kansiot), joten voin vain kauhilla ajatella sitä määrää vuoden iässä. Siksipä teen puolen vuoden jälkeen yhden ja sitten taas puolen vuoden päästä osan kaksi. :)

    Mä tykkään näistä kuvakirjoista ihan sikana, niin paljon helpompaa kuin alkaa teettää kuvia ja liimaileen ite albumiin. Sillä tekniikalla kun jää todella harmittava määrä kuvia vaan koneelle makaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos LauraR kommentistasi! Tuohan on loistava idea, tehdä puolivuotiskirjat! Mekin ollaan järjestetty kuvat kuukausikansioihin. Nyt tuntui jotenkin haikelta siirtää kuvat 1-vuotiskansioon ja aloittaa 2-vuotiskansiota. :-)

      Poista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!