sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Uusia tuttavuuksia

On se jännä, miten elämänmuutokset erottavat ja yhdistävät. Osa kaverisuhteistani on... no, väljähtynyt saatuani lapsen. Osa on pysynyt entisellään. Joidenkin kohdalla ystävyyssuhde on tiivistynyt. Eniten kuitenkin iloitsen niistä uusista ihmissuhteista, jotka ovat ilmestyneet elämääni Ainon syntymän myötä.

Osa näistä mammoista on tullut tutuiksi perhevalmennusporukasta, osa seurakunnan esikoisvauvakerhosta, muutama blogimaailman kautta. Nautin näistä mammatapaamisista suuresti. Niissä äideillä on mahdollisuus purkautua toisilleen (koska vain toinen äiti voi todella ymmärtää, miten persiistä ja samalla niin uskomattoman ihanaa tämä välillä voikaan olla) ja samalla päivä kuluu mukavasti ilman, että yrität väen vängällä keksiä jälkikasvullesi tekemistä yksin neljän seinän sisällä.

Eniten iloitsen rakkaasta blogisisaresta Sasciasta, joiden kanssa alusta asti on tuntunut siltä, kuin toisen olisi tuntenut aina. Keskustelu soljuu katkonaisista yöunista kakkavaippojen koostumukseen, kotitöistä kokkaukseen, kosmetiikasta kylpytuokioihin. Aika lentää siivillä ja kaksi lähes samanikäistä tytöntylleröä puuhailevat omiaan lattialla. Taannoin juttelimme, että jos hän ei olisi aloittanut aikoinaan bloginsa pitämistä, tuskin olisimme koskaan tutustuneet. Ja että miten mahtava elämä onkaan, kun tuo tiellemme näitä upeita aarteita.

4 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet löytänyt uusia aarteita elämääsi. Ystävät ovat todella tärkeitä!

    Minulla on vähän sama juttu, että jotkut ystävyyssuhteet ovat katkenneet (tai ainakin väljähtyneet), yksi ystävyyssuhde on tiivistynyt ja kolme uutta olen tehnyt lapset saatuani. Myös täältä blogimaailmasta olen löytänyt uusia ja ihania ystäviä.

    Olen huomannut, että se tukiverkosto, joka täältä netistä löytyy, on todella tärkeä minulle ja tärkeä osa päivääni. Jo yksikin kommentti blogitutulta voi pelastaa helkkarinkin kamalan päivän! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^Todellakin. Yksi lohduttava sananen toiselta näppikseltä voi todellakin pelastaa päivän.

      Poista
  2. Oi, miten ihana teksti! Tiedätkö, mietin juuri, että kirjoitan samasta asiasta. Ei ole mielestäni niin, että äitiys tekisi ihmisistä automaattisesti ylimpiä ystäviä, ja joidenkin kanssa ei yksinkertaisesti vaan synkkaa vaikka samanikäisiä lapsia olisikin. Tottakai voidaan vaihtaa muutama sana ja olla ystävällisiä, mutta jos kemiat ei osu yksiin niin minkäs teet.
    Onneksi on kuitenkin kaltaisiasi tyyppejä, joiden kanssa vaan heti kolahtaa yksiin. Niin että tuntuu kuin olisi tuntenut aina. Ja joille voi kertoa melkein mitä vaan.

    VastaaPoista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!