tiistai 30. lokakuuta 2012

Tunnemylläkkää

Eilen oli kumma päivä. Ensin sain hirveät kilarit töissä. Ihan syystä (tällä kertaa, toim. huom.). Eräs organisaatiomme ulkopuolinen konsultti oli hääräillyt omiaan mun lempilapsen parissa. Sehän ei käy. Laitoin konsultin aika suorin sanoin ruotuun. Aloitin puhelin: veemäinen pilkunviilaaja viestinnästä täällä terve.

No, asia saatiin kuntoon. Kunnes pääsin tarkemmin tarkastelemaan, että mitä kyseinen herra oli saanut ko. hiekkalaatikolla aikaiseksi. Ei jeskamandeera! Olin kirjaimellisesti repiä hiukseni päästä. Vai mitä sanotte seuraavasta lausemuotoilusta:

"Loppukäyttäjä ei ole IT-yksikön liiketoimintasovellusten kohderyhmä, vaan hän tavoittaa järjestelmäalustojen tai hallinnointijärjestelmien tarjoamat palvelut muiden yksiköiden liiketoimintasovellusten kautta (esim. intranet) tai alla olevien infrapalveluiden kautta (esim. Helpdesk)."

Eipä tämä vielä riittänyt. Juuri ennen töistä lähtöä sain puhelun. Puhelun, että läheinen yhteistyökumppanini on saanut YT-neuvotteluissa potkut. Menin sanattomaksi. Sovin hänen seuraajansa kanssa palaverin. Muuten sanoin, että olen sanaton, mykistynyt ja suruissani, ja ehkä saan jotakin muutakin suustani keskiviikkona olevassa palaverissa kuin "eikä, miksi, tosi kurjaa, mä en ala". Tosi paha mieli. Yhteistyökumppanin kanssa kun on ollut tosi kiva tehdä töitä, ja kun on synkannut henkilökemioidenkin puolesta. Nyt surettaa. Näitä YT-uutisia on kuulunut taas ihan liikaa.

Kun pääsin kotiin, olin aivan uuvuksissa. Mitäpä keksii neiti? Sotkee koko ruokailualustan ruualla ja kaataa vielä mukillisen maitoakin päälle. Purin kieleni vereslihalle, etten olisi huutanut kapteeni Haddockin kaltaista kirosanalitaniaa ääneen. Laitoin lapsen jäähylle omaan huoneeseensa ja siivosin sotkut laskien sataan. 

Ei ihme, että illalla väsähdin jo alta aikayksikön. Päivä oli ollut täynnä ääripään tunteita, niin hyvässä kuin pahassa. Minä kun herkkänä ihmisenä reagoin vahvasti kaikkeen. Onneksi päivään mahtui myös muutamat hyvät naurut ihanien kollegoiden kanssa, ettei ihan jääty miinuksen puolelle. Ja onneksi tällaisia päiviä ei tule ihan joka päivä vastaan, ei, Luojan kiitos, edes joka viikko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!