torstai 7. maaliskuuta 2013

Uutisia


Yllä olevaan kollaasiin on koottu niitä ajatuksia ja tunteita, joita vuoden aikana on läpikäyty. On välillä uitu hyvinkin syvissä vesissä, koettu epätoivon hetkiä, läpikäyty katkeriakin tuntemuksia, samalla kuitenkin pohjalla on säilynyt vahva tahto ja usko. Ilman Isämiestä en olisi tästäkään selvinnyt. 

Vuosi siinä meni. Vähän reilukin. Luulin, että toinen lapsi saisi alkunsa yhtä helposti kuin Aino, ensimmäisestä yrityskerrasta. Mutta vielä mitä, kakkoskierroksella kärsivällisyyteni joutui todella koetukselle. Pettymyksiä kuukausi toisensa perään, toiveiden nostatusta kuukautisten oltua päivän, kaksi myöhässä ja sitten kuitenkin vain alkaakseen näyttääkseen minulle ja pilviin nostetuille toiveille pitkää nenää. Loppujen lopuksi apua saatiin modernilta lääketieteeltä.

Viime vuosi ei olisi voinut päättyä paremmin. Haamu piirtyi testiin juuri ennen kuin piti poksauttaa uuden vuoden shampanjat. (Ne jäivät sittemmin minulta juomatta.) Mies ei tosin haamua uskonut, joten oli piinaavaa odottaa mökiltäpaluuta seuraavaan päivään, jotta sain tehtyä digitestin. Kun siinä luki selvin sävelin: "Raskaana 1-2 viikkoa", oli Isämiehenkin uskottava. 

Olen tässäkin raskaudessa voinut huonosti. Pahoinvointi alkoi viikolla kuusi ja sitä jatkuu edelleen (nyt rv13+). Itse odotan sen päättyvän samoihin aikoihin kuin Ainoa odottaessa eli puolivälin kilometritolpan ohitettuani. Muutenkin alhainen verenpaineeni on painunut alhaisimmillaan lukemiin 90/57. Tähän kun lisää vielä huonot yöunet ja alkuvuoden riivanneet taudit, on vointi ollut aikamoista selviytymistaistelua. Nytkin kärvistelen kotona tämän talven kolmannen keuhkoputkentulehduksen kourissa. Itku ei ole ollut kaukana ja Isämieskin huomautti viime viikonloppuna, kuinka mukavaa oli nähdä minun pitkästä aikaa nauravan.

Vaikka raskaus onkin mahtava asia, ei tämä blogi ole muuttumassa miksikään raskausblogiksi. Aion edelleenkin kirjoittaa omista aatoksistani, perheemme kuulumisista, ärsytyksistä ja ihanuuksista, kuten ennenkin. 

Nyt kakkoskierroksella tuntuu vaikealta edes muistaa tarkkaa raskausviikkoa tai mitä mahassa tapahtuu juuri tällä viikolla. Ainoa odottaessa muistin aina tarkalleen, millä viikolla olin ja mikä kehitysaskel maha-asukilla oli käynnissä. Nyt vain odotan, että puoliväli täyttyy vapun tienovilla ja sitä kautta toivottavasti pääsen tästä 24/7 kuvotuksesta eroon. Laskettu aika on syyskuun alkupuolella, mutta itselläni on vahva tunne siitä, että ei tämäkään lapsi vatsassa sinne asti viihdy. (Taustatiedoksi: Aino syntyi rv:lla 35+4). Nyt, kun näin kirjoitan, tämä menee tietysti syyskuun loppupuolelle käynnistykseen. Ei vaan, asia kerrallaan. Seuraavaksi aion postata aiheista sukupuoli ja toiveet.

14 kommenttia:

  1. Paljon Onnea ja kaikkea hyvää odotukseen! :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, nyt saan täällä hihkua onnesta puolestasi! <3

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea uuden elämän odotukseen. Vaikea vuosi teillä kyllä on takana, toivottavasti kuluvaan kuuluu hymyjä suurissa määrin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi, Leija ja Sini!

      Poista
  4. Ihana uutinen! Onnea kovasti :)

    VastaaPoista
  5. Ihania uutisia! Meille on myös tulossa 06/2011 tyttösen jälkeen uusi tulokas elokuussa ja jouduimme myös käyttämään modernin lääketieteen apuja rankimman kautta niin kuin ekankin kohdalla. Tälläisissä tapauksissa sitä aina tuntee että lapsi on jotenkin ihan erityisesti lahja. Jaksamisia odotukseen, kyllä se siitä helpottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi ja onnea myös teille!

      Poista
  6. Oi huippua! :) Onnellista odotusta koko perheelle :) t. Eeva

    VastaaPoista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!