keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Hyvän mielen viikko

Vaikka tähänkin viikkoon on sattunut niitä pilvisempiäkin hetkiä, on pääpaino siinä, kuinka kivaa elämä osaakaan olla.

Maanantaina pääsimme pitkästä aikaa muskariin. Itse inhoan sitä, että joku tulee vauvajuttuihin mukaan itse räkäisenä tai tuo pahasti lenssuisen vauvan muita tartuttamaan. Siksi pysyn kaukana muista, jos olen mahdollisesti tartuttavassa kunnossa. Oivakin oli aivan tohkeissaan. Hihkui, kiljui, heilutti rytmikkäästi kaikkia neljää raajaansa, pomppi, ryömi, yritti käpälöidä vieruskaveria. Muskarivetäjämmekin nauroi, että "onpa Oiva innoissaan".

Eilen saimme lounaalle seuraksi huipputyypit. Entisen työkaverinsa pojua kuukautta vanhemman pojan kanssa. Poikien kohtaaminen ei tosin tällä kertaa sujunut yhtä sujuvasti kuin aiemmin. Molemmat alkoivat huutaa palosireenin lailla, kyynelten tirskuessa silmistä. Meni monen monta minuuttia, ennen kuin pienet miehet malttoivat rauhoittua. Loppuaika menikin sopuisasti yhdessäolosta nauttien. Pojat ovat niin samassa kehitysvaiheessa, saman kokoiset ja muutoinkin saman oloiset, joten on kivaa, kun on samanikäisen lapsen äiti kaveripiirissä. Lisäksi iloitsen siitä, että tämä perhe muuttaa kesällä vieläkin lähemmäksi meitä, vain muutaman kilometrin päähän. Näin iltatreffitkin poikain kanssa onnistuvat helposti.

Tänään piti olla erään lempi-lastenvaatemerkkini kotikutsut meillä, mutta yhdistelmä vähäiset osanottajat ja lenssuileva esittelijä ei ollut oikein toimiva, vaan päätimme siirtää kutsut keväämmälle. Onneksi sentään minä sain tänään uudistettua pääni. Ulkoapäin siis. Kampaajani teki taas loistotyötä, ja nyt kehtaa taas kulkea ihmisten ilmoilla. Lyhyt hiusmalli on ihana ja minua pukeva, mutta ah, kun siinä näkyy liian pitkä pätkäisyväli niiin helposti! Myös lapsoset kävivät tänään kampaajalla. Oivakin aloitti parturissakäyntiuransa ja saimme vihdoin kymmensenttiseksi kasvaneen keesin rauhoitettua.

Huomenna pitäisi suunnata keskustaan Ruohonjuuri-ostoksille. Perjantaina on edessä syyskuisten treffit. Voi hitsinvitsi, miten iloitsenkaan näistä uusista tuttavuuksista, joita minulle on pojun myötä siunaantunut. Mahtavia tyyppejä ja meidän oman FB-ryhmämme yhteishenki on sitä luokkaa, että oksat pois. Kun on (syystä tai toisesta) paha päivä, tukea saadaan ja annetaan. Kun on aihetta iloon, sitä on hyvä hehkuttaa muiden kanssa. Aivan mahtava porukka!

Lauantaina toivottavasti saamme kylään rakkaita ystäviä, kenties nostamme maljaakin muutamalle iloiselle asialle ja nautimme laatuajasta yhdessä. Iltasella onkin matkapakaasien pakkaus edessä, koska sunnuntaiaamuna lapsemme pääsevät ensi kertaa elämässään lentokoneeseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!