lauantai 26. huhtikuuta 2014

Ystävyyttä ja vertaistukea

Meillä kävi tänään kylässä jo Ainon perhevalmennusporukasta tutuiksi tulleet kaksi äitiä lapsineen. Kaksi Erityistä. Aloimme perhevalmennusporukalla tavata kerran viikossa läheisen leikkipuiston suojissa. Noista tapaamisista tuli henkireikiä meille kaikille. Jaoimme ajatuksia äitiydestä, vanhemmuudesta, parisuhteen, arjen ja elämän muuttumisesta, lasten unista ja nukkumattomuuksista, syömisistä, kehittymisistä. Kaikesta, mikä voi esikoisen äitiä mietityttää. Porukassa ei ollut (ihmeekseni) ketään, jonka kanssa ei olisi synkannut. Jaoimme avoimesti myös niitä kipeitä tuntemuksia ja samalla riemuittiin hyvistä jutuista. Kehtaan sanoa meidän kaikkien puolesta, että nuo tapaamiset voimaannuttivat monellakin tapaa. Lohdutti kummasti, kun kuuli, ettei naapurissakaan nautita puolta tuntia pidemmistä päiväunista (vaikka ne heille olisi auliisti suonut).

Kahden äidin kanssa olen sittemmin ollut muita tiiviimmin tekemisissä. Lähes naapuritalossa asuneen E:n, jonka kanssa kävimme lukemattomilla vaunulenkeillä esikoistemme ollessa vauvoja. Ihmettelimme, miten jotkut vauvat VOIVAT nukkua parituntisia päikkäreitä. Meille kun oli molemille siunaantunut ne pätkänukkujat. E:n ihana pellavapääpoika hurmaavine silmineen ja alati hymyyn taipuvine suineen on Ainon sanoin "paras poikaystävä". Enkä voi kyllä valittaa, että tytöllä huono maku olisi. Ennen olimme lähes päivittäin tekemisissä (ainakin viestein). Nyt rakkaat ystävät ovat muuttaneet toiselle puolen Helsinkiä ja tapaamiset ovat harventuneet. Aina tuntuu kuitenkin juttu jatkuvan (sekä äideillä että lapsilla) siitä, mihin se edelliskerralla jäi. E on ihana, avoin, huumorintajuinen ja aito. Hänen kanssaan ei tarvitse stressata pukluisesta paidasta tai mustista silmänalusista. Hän ymmärtää sanoittakin. Kun E kertoi taannoin perheeseen tulossa olevasta uudesta pienokaisesta, olin asiasta niin tohkeissani, että en saanut seuraavana yönä edes unta. Nyt ihana pulleroinen on jo kolmekuinen! Tänään heittelimme unelmia ilmaan ja kappas, meillä molemmilla olisi unelmana perustaa kahvila. Olisipa unelma perustaa oma lapsiystävällinen kahvila tämän leivonta/ kakkumestarin kanssa!

Toinen äiti on R, lempeää rauhallisuutta huokuva, ironisen huumorintajun omaava tyylitajun mestari. Monesti ihailen R:n päällä kauniita vaatteita, jotka mieluusti valitsisin myös omaan vaatekaappiini. R on aina vahvasti läsnä ja hänen kanssaan olen käynyt monet keskustelut äitiydestä ja vanhemmuudesta, jotka ovat pyörineet vielä päiviä keskustelun käymisen jälkeen mielessäni (hyvällä tavalla). Viisas, älykäs, tilannetajuinen nainen, jonka pitkä poika on yhtä hurmaava kuin äitinsä.

Näiden äitien tapaamisista jää aina voimaantunut ja syvällä sisimmässä hyvä, hyrisevä olotila. Jos olisin kissa, käpertyisin kerälle, nauttisin ja kehräisin. Sellaisen olon nämä kaksi Naista saavat minussa aikaiseksi. Olette upeita, tiesittekös?

P.S. Olen onnekas, että olen elämääni näiden kahden lisäksi saanut muitakin upeita naisia. Erityisesti haluan kiittää kahta muuta äitiä. Kiitos Anna ja Eevi, että olette tulleet elämääni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!