Tulopäivänä kävimme lounaalla kortteliravintola Kertussa. Taustalla soiva musiikki oli juuri sopivan hiljaisella, eikä häirinnyt keskustelua. Salaattipöytä teki monipuolisuudessaan vaikutuksen. Lounasbuffan lämpimät ruuat olivat aika suolaisia, mutta maukkaita. Ne maistuivat myös pienelle matkaajalle, joskin äidillä ja isämiehellä oli työn takana saada lusikka osumaan suuhun, kun lapsen pää pörräsi ympyrää vilkuillessa naapuripöytiin. Ravintolasta löytyi myös lapselle viihdykettä lelujen muodossa. Lounashinta 9,30€ (sis. koko buffan) ei mielestäni päätä huimaa. Hauska yksityiskohta oli alakerran itsepalvelupesula.
Lounaan jälkeen lähdimme nauttimaan kesäisestä kelistä Kupittaan seikkailupuistoon. Tyttösemme kaipasi raitista ilmaa ja tekemistä autossa istumisen jälkeen. Aivan pienille seikkailupuistosta löytyi hiekkalaatikko, keinuja ja liukumäkiä. Tyttö nautti, kun sai heitellä hiekkaa ja katsella isompien lasten touhuja. Uskoisin, että seikkailupuisto on parhaimmillaan 2 - 7 -vuotiaiden lasten kanssa, joille alueelta löytyy vaikka mitä kivaa. Isot nurmikentät mahdollistavat piknikeväiden nauttimisen ja jäätelökioskista saa kylmää syötävää. Alueelta löytyy myös maauimala, jonka aiomme testata seuraavalla kesäreissullamme.
Hetken huilattuamme lähdimme kävelemään Aurajoen rantaa. Liikkeellä oli paljon muitakin ihmisiä, eikä ihme, kun keli oli kuin morsian.
Minä kävin ihastelemassa Suomen kauneimpiin kuuluvaa tuomiokirkkoa, kun tyttö teki kiipeilyharjoituksia isämiehen kanssa kirkon portailla. Mammakaverin suosituksesta päädyimme illalliselle ravintola Blankoon. Ja minkä illallisen saimmekaan! Alkuruuaksi tuoretta maalaisleipää ja ehkä parasta tsatsikia ja hummusta, mitä olen koskaan syönyt. Kupliva laseissa nosti paitsi muutenkin iloista mielialaa, mutta myös maistui herkullisten pääruokien, kampasimpukka-jokuraputagliatellen ja kevyesti savustetun lohen seuralaisena. Annokset olivat todella isoja, eikä hinta huimannut päätä. Seuraavalle kerralle jäi kehutun Blankon brunssin testaaminen.
Kun vatsa oli täynnä, oli mukava kellahtaa pehmoisaan hotellisänkyyn. Kuten tavallista, tyttösemme heräsi muutaman kerran yössä ulvomaan, kuten hänellä on aina tapana tehdä vieraassa paikassa nukkuessaan. Onneksi huone saatiin sen verran pimeäksi, että muutoin saimme kaikki nukuttua hyvät unet.
Aamu valkeni harmaana. Söimme tukevan aamiaisen "lapsiperhepuolella". Vatsat täynnä oli hyvä suunnitella päivän ohjelmaa. Tällä kertaa väliin jäi Turun linna, koska mustat pilvet peittivät taivaan ja vesisade alkoi torikierroksemme aikana. Kävimme pyörähtämässä Ruissalossa. Suunnitelmamme mennä Naantaliin ja Tammisaareen valuivat ropinaveden valuessa kaatosateena viemäriin. Ajaessamme kohti itää, alkoi keli onneksi kirkastua.
Suunnaksi otettiin Fiskars. (Virallinen nimi on kai tänä päivänä Fiskari, kun kunnan enemmistökieli on vissiin nykyisin suomi, mutta mun suussa Fiskars on Fiskars.) Pitihän tutut putiikit taas kertaalleen kiertää (meillä on tapana käydä Fiskarsissa pari kertaa vuodessa.) Ajatuksena oli ostaa Klaus Haapaniemen kuosittamat Fiskarsin kynsisakset. Ihanat, vai mitä pidätte?
Kuva: Pino.fi
Muuta putiikeista ei tällä kertaa tarttunut mukaan. Meidän Fiskarsin visiitti päätyi, kuten tavallista Petris Chocolate Roomiin (kuinkas muutenkaan :-). Upeita kakkuja täynnä olevan tiskin edessä iskee aina suuren suuri valinnanvaikeus, kun tekisi mieli maistaa kaikkia ihania kakkuja. Valinta on kuitenkin tehtävä, kun selän takana oleva jono pitenee. Kahvila on nykyisin onneksi laajentunut 50 asiakaspaikkaiseksi ja muutkin makeahampaat pääsevät kahville. Aiemmin kahvilassa kun oli vain muutama asiakaspaikka.
Petris Chocolate Roomin rustiikkista sisustusta
Aino ihastui suuresti Fiskarsin uuteen leikkialueeseen, jonka vertaista ei ole ihan heti tullut vastaan. Iso merimieslaivaksi muotoiltu leikkiteline, keinut ja tasapainovälineet hohtivat uutuuttaan ja lapset kiljuivat riemuissaan. Olen todella iloinen, että kohteessa on ajateltu myös lapsia. Itse tykästyin siitä, että leikkipaikan naapuriin on rakennettu vesivessat. Aiemmin ruukissa käydessä piti tyytyä Bajamajan palveluihin, joka ei mielestäni ole designkylän arvoinen käymälä.
Isämies ja neiti nauttimassa leikkipaikan soittimista.
Illan viiletessä suuntasimme Antskogiin ja viehättävään vanhaan kansakouluun remontoituun Villa Taikaan yöksi.
Sviitti Aurinko
Villa Taikan viehättävän pihapiirin kaunokaisia.
Heippa! Tulin Vv-kottaraiselta tänne, ja musta ainakin ois kiva kuulla kivoista kotimaankohteista jonkun muun silmin! :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, M. Siispä laitan sen työn alle.
Poista